Lomastressi ja sen täydellinen turhuus

0

Kevään koronapandemia on koetellut kaikkia – sen vaikutukset ovat ulottuneet niin työ- kuin arkielämäämmekin. Itselläni koronan rajoitustoimet tuntuivat konkreettisimmin ja raskaimmin siinä, että en voinut niiden aikana juuri lainkaan nähdä ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluvia vanhempiani. Myös muut sosiaaliset kontaktit rajoittuivat minimiin.

Kesälle tehdyt suunnitelmat menivät pitkälti uusiksi. Ystäväpariskuntani joutui siirtämään pitkään suunnittelemansa kesähäät syksyyn, ja poikaystäväni kanssa kaavailemani Lontoon-matka peruuntui koronan vuoksi kokonaan. Myös moni kiinnostava musiikkikonsertti ja -festivaali joko peruttiin tai siirrettiin. Yhtäkkiä kaikki lomasuunnitelmat olivat romuna.

Sen jälkeen, kun rajoituksia höllennettiin, olen uskaltautunut tapaamaan läheisiäni, ja osallistunut niin 70-vuotisjuhlille kuin sukukokoukseenkin. Höllennykset osuivat vieläpä sopivasti kesälomani alkuun, ja olen lomani edetessä ilokseni saanut seurata, miten yhä useampi yritys ja palvelu on avannut jälleen ovensa. Erityisesti olen iloinen siitä, että pääsen pitkästä aikaa kirjaston lukemattomien hyllyjen väliin etsimään juuri sitä oikeaa kirjaa.

Lomalla on kuitenkin ikävä tapa kulua nopeammin kuin usein huomaakaan, niin tässäkin tapauksessa. Pari päivää sitten tajusin, etten vieläkään ole käynyt rannalla ja heittämässä talviturkkia, koska se ei ollut erikseen suunniteltuna ja merkittynä kalenteriin. Lähipuistossakaan ei ole vielä tullut vietettyä ennakkoon kaavailtuja kesäisiä lukuhetkiä kirjastosta lainattujen uutuuksien kanssa.

Sen sijaan tajusin suojautuneeni auringolta ja lämmöltä enimmäkseen sisätiloihin verhojen ja tuulettimien taakse. Eihän tämän näin pitänyt mennä, pohdin, ja koin hetken lomastressiä, kunnes ymmärsin sen turhuuden. Eikö loma juuri ole sitä aikaa, kun voi tehdä sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä?

Toiset kaipaavat lomaltaan lepoa, toiset paljon tekemistä, jotkut eivät kestä aurinkoa, kun taas osa suorastaan palvoo sitä – ei ole oikeaa tai väärää tapaa viettää kesälomaa. Kalenterin suosittelen kuitenkin heittämään hetkeksi nurkkaan. Sen tilalle voi valita terveellisemmän ja erittäin ajankohtaisen esineen hypisteltäväkseen: käsidesipullon. Se ei aiheuta stressiä, vaan suurella todennäköisyydellä suorastaan laskee sitä.

Lomaani on jäljellä noin viikko. Sen aikana aion vielä ehtiä heittämään talviturkin. Uiminen on minusta parhaimmillaan liki meditatiivista: kaikki muu unohtuu hetkeksi. Näillä helteillä rannoilla tosin riittänee ihmisiä tungokseksi asti – mutta ei viitsi stressata siitä.

Kirsi Lätti

opiskelija

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here