Mökillä ennen vanhaan

0

Joskus oli aika, jolloin koululaisilla oli kolmen kuukauden kesäloma. Silloin isä pakkasi perheen autoon ja toi äidin, siskon ja minut Uuteenkaupunkiin, Vohdensaaren mökille, jonne tuli myös isoäiti eli mamma.

Isä palasi Poriin käyden viikonloppuisin tervehtimässä ja komentamassa työt, maalatkaa huussi, raivatkaa ranta kivistä, älkääkä soittako matkaradiota etteivät patterit kulu. Me asetuimme pieneen kesämökkiin, jossa ei sen ajan tapaan ollut sähköä, jääkaappia eikä vesi tullut eikä mennyt. Mutta hyvin pärjäsimme elokuun viimeiselle viikolla asti, jolloin palasimme ”sivistykseen”

Mitä me söimme? Toripäivinä poljettiin kaupunkiin hakemaan tuoretta leipää ja ”tipuja”, pieniä munkkeja, joita ei enää saa. Maito, perunat, vihannekset ja mansikat haettiin kylästä. Isän tullessa kalastettiin ja tehtiin kalasoppaa. Muuten oli monta purkkia nötköttiä ja lenkkimakkaraa, jota säilytettiin kivijalassa.

Kaikki homehtui tietenkin, mutta hällä väliä. ”Homeesta tulee hyvä laulunääni”, sanoi mamma kuorien mansikkahillosta paksun homepeiton syrjään. Makkarat huljutettiin meressä puhtaiksi ja syötiin nuotiolla. Vanhat leivät kastettiin maitoon, paistettiin voissa ja herkuteltiin hillon kanssa. Sadepäivinä paistettiin lättyjä.

Viilit tehtiin itse lehmänmaidosta ja ukkosen tullessa viilit juoksettuivat. Kurkkujen sielunelämää en oppinut ymmärtämään, jos ne leikkasi väärästä päästä, ne tulivat kitkeriksi. Nykypäivän EU-markettikurkut ovat ihan eri maata.

Kattilat olivat alumiinia. Pesuvadit samoin ja niissä me lapset pesimme sekä perunat että jalat useimmiten yhtä aikaa. Alumiinin vaaroista ei tiedetty mitään eikä muuten DDT:n myrkyllisyydestäkään. Muurahaisarmeijoiden yrittäessä valloittaa mökin niin DDT:tä vain joka nurkkaan puff puff. Tiskit pestiin meressä ilman faireja.

Lähin kaivo oli Vohdensaaren koululla ja opin nostamaan vettä ämpärillä. Osaan yhä säästää vettä ja taidosta on ollut suuri hyöty aikuisena lomaillessani Kreikan saaristossa.

Mitä me teimme? Uimme ja makasimme kuumilla kallioilla. Soutelimme saareen nokinen kahvipannu veneen nokassa. Yöt luimme öljylampun kehnossa valossa paksuja romaaneja. Pelasimme korttia, kerroimme tarinoita ja kirjoitin runoja, joita luin ääneen. Sunnuntai-iltaisin poljin VPK:n talolle tansseihin hameet hulmuten ja isoäiti asettui kuistille odottamaan kotiintuloani vaikka aamuun.

70+ sukupolvi on kokenut 50–60-luvun mökkielämän joutilaan ihanuuden. Se on luonut meihin sellaisen immuniteetin, että vasta kiinalainen virus uhkaa sitä horjuttaa.

Pirkko Arstila

eläkkeellä oleva toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here