Negatiivisesta positiivista

0

Jokin aika sitten sairastuin kovaan flunssaan. Kuume nousi 39:ään ja keho tuntui siltä kuin olisi jäänyt junan runtelemaksi. Loppujen lopuksi päädyin viikonlopuksi karanteeniin ja heti maanantaiaamuna koronatestiin. Elin siis pari päivää niin kuin olisin sairastanut koronaa.

Kävin mielessäni läpi ihmisiä, joita olin tavannut viime päivien aikana ja tunsin syyllisyyttä. Ihan kuin sairastuminen olisi muka ollut minun syytäni. Tunsin oloni saastuneeksi ja pelkäsin, että seuraavat kaksi kuukautta minua välteltäisiin kuin ruttoa. ”Mitä jos minulla oikeasti on korona? Vaikka se menisi ohi, kukaan ei silti vapaaehtoisesti tulisi lähelleni seuraavien viikkojen aikana.” Näitä ajatuksia pyörittelin mielessäni 48 tuntia, enkä tullut yhtään viisaammaksi, sain vain pahemman päänsäryn.

En ole ikinä soittanut niin montaa puhelua niin lyhyessä ajassa: Ensin kävin monenlaista keskustelua vanhempieni kanssa siitä, olisiko testi nyt tarpeellinen vai ei. Lopulta päädyin varaamaan itse ajan. Lisäksi osa kavereistani kuuli kuumeestani ja sitten käytiin sitä läpi useampaankin kertaan, ja loppujen lopuksi soittelin vielä terveyskeskukseen reittiohjeista sekä tuloksista. Niin, ja koko tämän ajan asuin poikaystävän luona enkä saanut mennä kotiin, eli kaikki ”äiti arvaa mitä…” ja ”iskä sitä ja tätä” -keskustelut käytiin myös puhelimitse.

En olisi aluksi edes halunnut mennä testiin: ajatuskin parinkymmenen sentin tikusta nenäontelossa tuntui erittäin epämiellyttävältä. Olin kuitenkin mahdollisesti altistanut muita ihmisiä, joten pakko se oli tehdä. Tärisin pelkääjän paikalla drive-in -testissä ja katsoin kuinka avaruusoliolta näyttävä sairaanhoitaja asteli autolle. Viimeistään nyt olo tuntui saastuneelta. Parin jännittyneen kysymyksen jälkeen kallistin päätä taaksepäin ja puristin silmät niin tiukasti kiinni kuin pystyin. Kyllä, testi oli epämiellyttävä, muttei kuitenkaan läheskään niin paha kuin olin ajatellut. Jälkikäteen ymmärsin, ettei itse testiä olisi kannattanut jännittää – jännittämisen aika oli vasta testin jälkeen tuloksia odotellessa.

Koko sairasteluni ajan sain haleja, ruoan sänkyyn ja enemmän huolenpitoa kuin olisin tarvinnut. Olen kiitollinen siitä, miten hyvin poikaystäväni suhtautui koko tilanteeseen. Hän ei ollut missään vaiheessa syy siihen, että tunsin oloni saastuneeksi tai syylliseksi. Toivottavasti kaikki sairastuneet tai tuloksia odottelevat jättävät tuollaiset ajatukset kokonaan ajattelematta. Sairastuminen ei ole kenenkään syy – joskus niin vain tapahtuu.

Lopulta koitti tulosten aika, ja hetken jännittyneen odotuksen jälkeen juttelin tuloksistani hoitajan kanssa. Luulen, etten koskaan tule olemaan negatiivisesta tuloksesta niin onnellinen kuin sinä hetkenä olin. Olin saanut flunssan, vain tavallisen kesäloman aloitusflunssan.

Jasmin Jussila

opiskelija

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here