Kyse on siis selän ojentajalihaksista ja varsinkin siitä pitkästä, joka kulkee lapaluiden yli, ristiselästä niskaan. Hän on puutarhan tekijän lihas eli hortus auctor iliocostalis (vapaa käännös).
Kyseisen lihaksen löytää helpoimmin kaivamalla pihalleen esimerkiksi kahden kuukauden aikana sala-ojaputkelle ojaa, lapioimalla sen jälkeen santaa ja hiekkaa eri raekokomuodoissa tai talikoimalla aareja nokkosta, juolavehnää ja vuohenputkea, kantamalla kiviä kiviaitaa varten ja perustamalla uuden keittiöpuutarhan. Kokonaisuuden voi paketoida vielä tekemällä terassin.
Eli kaikki tekovaiheet tarvitsevat jonkunlaista käsien heiluttelua ja kumartelua joko kuorman kanssa tai ilman. Ja minun käteni alkavat näköjään selästä, juuri tuon pitkän lihaksen kohdalta, siinä syy sen kipeyteen. Voi olla, että vasenkätisellä on oikea puoli kipeä, koska minulla on oikeakätisenä vasen puoli selästä.
Tiedetään, kehon huolto on unohtunut kokonaan tässä kevään tuoksinassa ja päivien lämpimyydestä nauttiessa. Olisi pitänyt venytellä ja kuulostella kehoaan, mutta kun ei ole malttanut. Edellä mainittujen asioiden lisäksi on ollut normaalit puutarhahommat eli kasvien siirto paikasta a paikkaan b, uusien kasvien istuttaminen, kasvihuoneen perustaminen jne.
Mutta nyt on jotakuinkin kaksi eri pihaa valmiina kesää varten, mutta niin on selkäkin. Onneksi kohta alkaa puistojumpat ja joogat, että pääsee venyttelemään muiden puutarhureiden kanssa kipeitä lihaksiaan. Varsinkin se joogan loppurentoutus selällään maaten on niiin ihanaa! Sitä kaipaan. Ensin venytellään ja sitten sulatellaan venytyksiä.
Tämän kevään ylimääräiset vapaat tunnit tulivat meikäläiselle monen vuoden harkinnan ja suunnittelun tuloksena muutaman kuukauden puolipäiväisestä toimesta. Syksyllä päätin, että nyt on sen kevyemmän kevään aika ja täytyy sanoa, että syksyllä suunnittelin kyllä ihan erilaista kevättä kuin nyt on ollut.
Kalenterista poistuivat muun muassa kaivatut ja pitkään suunnitellut perhematka Pietariin ja kaverimatka Islantiin. Tilalle tuli puutarhan hoitoa. Kumpi sitten parempi, matkat tietty harmittaa, mutta tilalle tuli kauan kaivattu, rauhallinen kevät, joka onkin ollut myös ilmoiltaan mitä miellyttävin. En tosin uskalla ehkä enää toivoa uutta vapaata kevättä. Ties mitä taas tapahtuu…
Puutarha-alan kauppiaat ja kaikki tähän alaan liittyvät rakennusmiehistä lähtien ovat varmasti olleet ylityöllistettyjä. Korona-epidemia ei ole vaikuttanut ihmisten intoon laittaa pihojaan. Päinvastoin, kotiin on keskitytty ja siihen ympäristöön on haluttu panostaa. Mökkejäkin on ostettu 20 prosenttia enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.
Jos jotain positiivista haluaa hakea tähän poikkeusaikaan, niin mielestäni se sattui ehkä parhaimpaan vuodenaikaan!
Katja Laine
teatterisihteeri