Rutiinien tärkeydestä

0

Tiedäthän ne sellaiset tyypit, jotka arvostavat rutiineja enemmän kuin mitään? Kaiken on tapahduttava tarkasti kellonlyömällä tai palautetta seuraa. Rutiineilla huolehditaan perustarpeista ja ne ovat tässä tapauksessa avain hyvään elämään.

Herätys on aamulla seitsemän pintaan, venyttelyä ja tepastelua, huolellinen peseytyminen. Pikainen käynti ulkona. Aina samaan paikkaan samanlaisessa kipossa tarjoiltu aamupala. Aamupalaksi kelpaa vain oikeanmerkkinen raejuusto.

Sen jälkeen olohuoneessa vielä vähän lisää kovaäänistä kuorsausta ja köllöttelyä. Muutama venyttelevä liike ja yhdeksän aikoihin suunta kohti eteistä.

Aamulenkin aikana luetaan kulmakunnan tuoreimmat uutiset ja jätetään muutama tuore tekstiviesti. Tuosta on kulkenut ihana tyttö ja tästä kulkenut se hankala räksyttävä tapaus. Tuon talon portin alta kuuluu aina rähjäämistä ja tuon mutkan takaa saa liki aina rapsutuksia pihatöitä tekevältä mieheltä.

Autot ovat ärsyttäviä, joten niitä on komennettava. Vastaantulevia kohtalotovereita on puolestaan vaanittava jo hyvissä ajoin häntä heiluen. Myös ylimääräiset kehut ja rapsutukset on noukittava vastaantulijoilta pois. Hihnassa on myös pistettävä terrierimäisesti hieman vastaan, jos henkilökunnan valitsema suunta ei miellytä.

Kotona on luvassa parin tunnin unitauko, mutta sellaiselta etäisyydeltä, että henkilökunnan toimia voi tarkkailla. Jos sängyn alla olevaan luolaan näkyy tarpeeksi jalkapareja, ei tarvitse reagoida. Jos henkilökunta hajaantuu eri huoneisiin, on vahtijan tultava pois luolasta ja tehtävä tarkastuskierros.

Nukkumispaikka on todennäköisesti valittava uudestaan siten, että siitä on mahdollisimman hyvä näkyvyys moneen suuntaan. Todennäköisesti keskeltä eteisen lattiaa.

Keittiöstä kantautuu nenään jo tuoksuja. Kannattaa käydä tarkastamassa ja istahtaa kokin jalan viereen. Mitä lähemmäs, sen parempi. Myös korostetusti tehty nuoleskelu ja merkitsevät katseet saattavat edesauttaa väliaikaruokatarjoilun saamista.

Päiväruoka häviää lattialle asetetusta kiposta vauhdilla ja kovaäänisesti maiskuttaen. Ruoan jälkeen on aika kipittää pöydän alle ja kuitata röyhtäilemällä muonalähetys vastaanotetuksi. Ruokailun jälkeen on luvassa nukkumista, rapsutuksia, leikkimistä, lintujen vahtaamista pihalla, jalkapallon pelaamista, lenkkeilyä ja metsässä könyämistä tai ylipäätänsä henkilökunnan avustamista vaihtelevissa tehtävissä.

Viideltä alkaa hermo kiristyä. Nälkä vaivaa jo niin, että näkö sumenee. Muutamalla komennuksella henkilökunnan edustaja tajuaa katsoa kelloa ja kiiruhtaa keittiöön. Desi raksuja kilahtaa metallikippoon ja kippo ilmestyy odottavan nenän eteen.

Sen jälkeen onkin jo vapaavalintaisen ohjelman aika. Ruskeat silmät ovat tarmosta virkeinä ja kaikki vaihtoehdot kelpaavat: lenkille, leikkimään, rapsuttelua, luunsyömistä – pääasia, että saa huomiota.

Kello lähenee yhdeksää. Iltapalaraejuusto nautittu ja pikainen iltakävely tehty. Päivä sujui tuttujen rutiinien mukaan ja elämässä on kaikki hyvin. On aika ryömiä nukkumaan.

Tosin vielä hieman ennen yhtätoista on käytävä tarkistamassa, miksi olohuoneessa paistaa valo. Henkilökunta on katsomassa elokuvaa, joten heidät on syytä paimentaa nukkumaan, koska koiran rutiinit on hoiduttava huomennakin.

Katja Kaartinen

toimittaja