Ennen kevään ja alkukesän yleisin suuri oranssi päiväperhonen, nokkosperhonen, on saanut rinnalleen uusia lajeja. Niistä yksi on nopeasti yleistyvä karttaperhonen. Se onkin vähän erikoisempi tapaus.
Karttaperhosen voi näin alkukesällä nähdä lentelevän ja paistattavan päivää rehevillä paikoilla niityillä, metsänreunoissa ja puutarhoissa. Se näyttää etäisesti pienoiskokoiselta nokkosperhoselta ja laskee myös munansa nokkosenlehtiin.
Karttaperhonen oli Kaakkois-Suomen harvinainen erikoisuus, kunnes kesällä 1999 tapahtui suuri karttaperhosvaellus, jonka myötä näitä siivekkäitä päätyi eri puolille eteläistä Suomea. Siitä saakka karttaperhosia on tavattu koko eteläisestä Suomesta, ja levinneisyys on laajentunut vauhdilla pohjoista kohti.
Karttaperhonen ei ole saanut nimeään suunnistustaidoistaan, vaan siipien alapuolen kuviosta, joka tuo mieleen vanhanaikaisen kartan. Alasiipien mukaan se on saanut myös Carl von Linnén antaman tieteellisen sukunimen Araschnia, joka viittaa hämähäkinverkkoon. Sellaisenkin voi kapeiden valkoisten viivojen kuviossa nähdä pienellä määrällä mielikuvitusta.
Karttaperhosen erikoisuus on, että sillä on kesässä kaksi sukupolvea, ja ne ovat aivan erinäköiset. Parhaillaan lentävät oranssit perhoset ovat pian lisääntyneet ja kuolleet. Niiden munista kehittyvä kesäsukupolvi lentää heinä-elokuussa. Ne ovat mustavalkoisia, pienoiskokoisen haapaperhosen näköisiä.
Kevät- ja kesäperhoset eroavat niin paljon, että Linné nimesi ne aikoinaan kahdeksi eri lajiksi. Myöhemmin tutkimukset ovat osoittaneet, että päivän pituus vaikuttaa mustan pigmentin määrään kehittyvissä perhosissa.
Väri ole niiden ainoa ero. Loppukesällä lentävillä karttaperhosilla on voimakkaampi keskiruumis ja suuremmat, vähemmän teräväkärkiset siivet, osoittivat tsekkiläiset hyönteistieteilijät 2000-luvun alussa.
Kesäsukupolven karttaperhoset ovat siis rakenteeltaan parempia lentäjiä, ja tutkijat osoittivat, että ne myös liikkuvat enemmän. Kesäsukupolven tehtävä on siis erityisesti levittäytyä tehokkaasti uusille elinpaikoille, kuten ne hyvällä menestyksellä parhaillaan Suomessa tekevätkin.
Maija Karala