Turkulainen Lounais-Suomen Jätehuollon tekstiililajittelija Leeni Metsälä löysi kesäkuun alussa lajittelemastaan poistotekstiilikuormasta kiinnostavan puuvillatekstiilin.
Hän nimittäin törmäsi vanhaan kellastuneeseen postituspussiin, jossa luki kuulakärkikynällä kirjoitettuna Fru Synnöve Hartman, Uusikaupunki, (Kalaranta). Toiseen kohtaan samaa kangasta oli kirjailtu ilmeisesti postin lähettäjäksi G. Hartman, Laivurinkatu, Kotka.
– Etsimme työkavereiden kanssa netistä Synnöve Hartmanin nimeä jäljet johtivat sitäkin kautta Uuteenkaupunkiin. Päätin soittaa Uudenkaupungin museoon löydöstäni. Kävin nimittäin viime keväänä kierroksella museolla ja mieleeni jäivät ne museon lukuisat tarinat paikallisista ihmisistä, joten tuntui luontevalta ottaa museoon yhteyttä, Metsälä kertoo.
Museon väki lupasi selvitellä nimien taustoja ja pian Metsälä kuuli, että museonjohtaja Mari Jalava on joskus sekä tavannut että haastatellut kyseisen Synnöve Hartmanin.
– Oli mukava kuulla tekstiiliin liittyvää tarinaa Marilta. Vanhat kankaat kulkevat meillä aarretekstiilien nimellä ja ne noukitaan kierrätyskasoista eri pinkkaan. Aarretekstiilejä ovat esimerkiksi vanhat käsityöt tai painokuosit.
– Sellaiset tekstiilit, joissa on nimiä tai muita tunnistetietoja, eivät päädy kierrätykseen, vaan ne tutkitaan erikseen ja kohtalosta päätetään tapauskohtaisesti. Se on vähän sellaista mukavaa salapoliisityötä, Metsälä kertoo.
Museonjohtaja Jalava kertoo laittaneensa löydöstä viestiä Hannele Vahteralle, jonka täti Synnöve Hartman oli. Vahtera puolestaan laittoi löydöstä viestiä eteenpäin Synnöven pojalle Peter Hartmanille, mutta kumpikaan heistä ei osannut kertoa, mitä postia pussissa oli lähetetty tai kuinka tekstiili oli päätynyt Helsinkiin ja sieltä Turkuun lajitteluun.
– Synnöven anoppi asui kuulemma Kotkassa, joten posti on voinut tulla häneltä, mutta varmaa sekään ei ole, Jalava pohtii.
Jalava kertoo, että Synnöve Hartman on omaa sukuaan Forsblom ja suvulla oli aiemmin kesähuvila Vähä-Vilissalon saaressa Uudessakaupungissa.
– Se selittäisi, miksi ylipäätänsä helsinkiläiselle tuli postia Uuteenkaupunkiin, Jalava lisää.
Jalava kävi noutamassa tekstiilin Turusta Uuteenkaupunkiin juuri ennen juhannusta. Hän toteaa, että löytö itsessään ei ole kovin ihmeellinen, mutta sen tarina on kiinnostava.
– Meillä ei yleensä ole hirveästi mahdollisuuksia ottaa lahjoituksia vastaan, mutta tämä tekstiili kertoo nykyajasta, kierrätyksestä ja tekstiilihuollosta. Liitämme sen tarinan mukaan esineen luettelointiin, Jalava kertoo.
Tekstiili päätynyt Helsingin seudulta Turkuun lajiteltavaksi
Lounais-Suomen Jätehuolto kerää itse omistajakuntiensa asukkaiden poistotekstiilejä. Keräys on toiminut jo useamman vuoden, mutta tämän vuoden aikana toiminta laajeni valtakunnallisesti niin, että tekstiilejä tuodaan myös muualta.
Jätelaitokset keräävät poistotekstiilit omilta alueiltaan ja tekevät niille ensimmäisen lajittelun käsin.
Uuteenkaupunkiin viittaava tyynyliina löytyi esilajitellusta poistotekstiilikuormasta, joka oli tullut LSJH:lle Turun toimipisteeseen Helsingin Seudun Ympäristöpalveluilta.
– Tekstiilikuorma oli tullut meille jatkolajitteluun.
-LSJH saa poistotekstiilikuormia tällä hetkellä Helsingin, Pirkanmaan, Hämeen ja Rauman seudulta, Lounais-Suomen jätehuolto Oy:n poistotekstiilihankkeen projektipäällikkö Marko Kokkonen kertoo.
LSJH tekee kuormille Turussa laadunvarmistuslajittelun sekä lajittelee tekstiilit niiden kuitujen mukaan eri tekstiililaatuihin odottamaan kierrätystä.
– Poistotekstiilijäte lajitellaan laatunsa perusteella eteenpäin eri kanaviin.
-Jätteen etusijajärjestyksen mukaan hyväkuntoiset tekstiilit ohjataan ensisijaisesti uudelleenkäytettäväksi sellaisenaan eli ne päätyvät LSJH:n poistotekstiilimyymälään, Kokkonen kuvailee.
Osa poistojätteistä päätyy tilauksina pienyrityksille, jotka käyttävät tekstiilejä omien tuotteidensa valmistukseen.
Loput poistotekstiileistä, joita ei vielä saada kiertämään materiaalina, päätyvät energiahyödyntämiseen eri jätevoimalaitoksiin.
Hartmanin perheen äiti ja lapset tulivat pommituksilta turvaan Uuteenkaupunkiin
Uudenkaupungin Sanomien arkistosta löytyy toimittaja Ulla-Maija Paalun kirjoittama artikkeli joulukuulta 2009, jossa Synnöve Hartman kertoo muistojaan ajasta, jolloin hän oli 7-vuotias ja tuli perheineen sotaa pakoon isänsä rehtori Volter Vilhelm Forsblomin kotikaupunkiin Uuteenkaupunkiin. Forsblomin kotitalo sijaitsi Sepänkadulla.
– Oli torstaiaamu 30. marraskuuta 1939 ja siis koulupäivä 7-vuotiaalle minulle. Isäni herätti minut, 4-vuotiaan pikkusiskoni ja äitini hyvin varhain Helsingin kodissamme ja kehotti meitä nopeasti pukeutumaan ja pakkaamaan tärkeimmät tavarat. Lehdessä oli sellaisia uutisia sodasta, että nyt oli syytä lähteä äkkiä matkaan Turun junalle, Hartman muisteli vuonna 2009.
Isä Forsblom jäi Helsinkiin ja muun perheen päämäärä oli Salmen kartano Uudessakaupungissa. Helsinkiin annettiin ensimmäinen ilmahälytys samana aamuna kello 9.20 ja sitä seuraavat myöhemmin päivällä tuhoisin seurauksin.
Salmen kartanon omistavat Zengerit olivat Forsblomien ystäviä. Synnöve Hartman näki pommien putoavan Uuteenkaupunkiin, nykyisen Mörnen talon tienoille. Sairaalan katolle oli levitetty Punaisen Ristin lippu, sitä ei saisi sopimuksen mukaan pommittaa.
– Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan näimme pommien putoavan. Sitten pommi putosi myös Vähä-Vilissalon saaressa olevan kesähuvilamme viereiselle tontille ja ilmanpaine rikkoi 32 ikkunaa huvilastamme. Talvipakkasilla oli ikkunat suojattava lumelta, mutta uutta lasia ei helposti saanut, Hartman kertasi.
Perhe muutti myöhemmin Zengereiltä Kalannin Vähä-Korpeen Korven perheen luokse. Korven kamarin radiosta talon väki kuunteli maaliskuun 13. päivän rauhan ehdot.
– Surun murtama tunnelma on vielä mielessäni, Synnöve Hartman kertoi vuonna 2009.
