Susipuheet yleistetään helposti kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden tai luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien väliseksi vastakkainasetteluksi, mutta kun sudet tunkeutuvat pihoille, keskustelut toimenpiteistä asian ratkaisemiseksi ovat tarpeellisia.
Perinnemaisemaa maaseudulla ylläpitävät lampaat ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta yhtä arvokkaita kuin sudetkin.
Pelkkä puhuminen ei riitä. Nyt viranomaiset ovat myöntäneet Pyhämaassa kiertävälle sudelle karkotusluvan. Sen tarkoitus on pelästyttää susi ihmisten ilmoilta ja kotieläinten ulottuvilta kauemmas asutuksesta. Joskus se onnistuu, mutta karkotus voi myös siirtää pedon jonkun muun riesaksi.
Joka kerta susikeskusteluissa nousevat esille faktat siitä, että susi on tappanut ihmisiä viimeksi 1800-luvun lopussa. Esimerkiksi tammikuussa 1880 suden raatelemaksi joutuneen pojan tarina Kalannissa elää vahvasti muistoissa edelleen 2020-luvullakin.
Traagisista tapahtumista on aikaa kulunut, mutta pelko on jäänyt. Koulukyydit susien esiintymisalueilla eivät ole ylireagointia, vaan järkevä käytäntö, jos sillä saadaan pelkoa lievennettyä.
Pelon lietsominen tai vähätteleminen eivät edistä susiongelman ratkaisua.
Suden ja ihmisen valtasuhteesta tänä vuonna väitellyt Heta Lähdesmäki toivoi Turun Ylioppilaslehdessä , että keskustelu susista ei ajautuisi ääripäihin. ”Jos sudet aiheuttavat vahinkoja karjanhoidolle tai kotieläimille, pitää miettiä, miten tätä voitaisiin ennaltaehkäistä. Susikin on kuitenkin toimija Suomen luonnossa. Tämä pitäisi nähdä, ja löytää sudelle oma paikkansa”, tutkija kiteyttää.
Hän sanoi tutkimustyön lisänneen myös hänen omaa ymmärrystään siihen, että susialueilla asuvat ihmiset haluavat vaikuttaa asuinympäristöönsä samalla tavoin kuin kaupungissa asuva ottaa kantaa vaikkapa toriparkin rakentamiseen.