Lehmät tietävät, milloin ruoho on laitumella tarpeeksi pitkää. Silloin ne tulevat levottomiksi.
Saloniemen tilalla Laitilassa laiduntaa 37 nautaa, 3 hevosta ja reilut 200 vuohta noin 30 hehtaarin alueella. Tilaan kuuluu laaja rantalaidun, peltolaidunta ja metsälaidun. Kaikki eläimet – vuohipukkeja lukuunottamatta – voivat laiduntaa yhdessä.
– Eläimet osaavat ratkoa omat välinsä ja arvojärjestyksensä. Ihmettelen, miksi eläimiä pidetään erillään toisistaan, usein pienissä tarhoissa, kun nämä kuitenkin ovat laumaeläimiä. Laumassa eläin tuntee olonsa turvalliseksi ja niillä on tarkka järjestys sen suhteen, kuka esimerkiksi saa syödä ensin, kertoo tilan emäntä Riitta Saloniemi .
– Ongelmia tulee vain silloin, jos yrittää tuoda uuden eläimen vakiintuneeseen laumaan. Se pitäisi aina tehdä varovasti ja viedä mieluiten koko lauma jonnekin uuteen paikkaan uuden jäsenen kanssa ja tuoda takaisin vasta sitten kun ne ovat tutustuneet, Saloniemi sanoo.
Laidunkausi alkaa toukokuussa, heti, kun ruoho on kasvanut syötävään mittaan. Saloniemellä eläimet ulkoilevat ympäri vuoden, mutta laidunkauden ulkopuolella ne pysyvät tarhoissa. Emännän mukaan eläimet eivät edes viitsisi mennä laitumelle silloin, kun sillä ei ole mitään syötävää. Syöminen on pääasia, mutta laiduntaminen tekee eläimille muutenkin hyvää.
– Esimerkiksi hevosilla olisi vähemmän käytöshäiriöitä, jos ne saisivat laiduntaa kunnon laitumella ja laumassa. Monet eläimet ovat syksyllä aivan erilaisia kuin keväällä kun ne päästetään laitumelle.
Juhannuksen jälkeisenä hellepäivänä laitumella vallitsee sydänsuven rauha, jota rikkoo vain väsymättömien kärpästen surina. Lehmät makaavat märehtimässä, hevoset huiskivat häntäänsä juomalammikon reunalla, sonni haluaa tulla emännän rapsuteltavaksi ja keväällä syntyneet kilit pysyttelevät emojensa kintereillä. Huolettomuus on kuitenkin näennäistä, sillä laitumella voi aina sattua ja tapahtua.
– Tarkkailen laidunta jatkuvasti, lasken siellä olevia eläimiä ja pidän kiikarit lähellä. Jos näyttää siltä, että joku puuttuu, sitä lähdetään heti etsimään. Rantalaitumella on vanhoja sarkaojia, joihin lehmät menevät kuivaan aikaa mielellään syömään ja sitten ne eivät pääsekään pois vaan juuttuvat kiinni. Kerran yksi lehmistä kahlasi järvellä olevaan saareen ja poiki sinne. Meillä oli kova työ ottaa vasikkaa kiinni kaislikossa.
– Viime kesänä veimme keväällä syntyneet kilit laitumelle kylän toiseen päähän. Osa niistä karkasi ja yksi oli viisi kuukautta metsässä ennen kuin se löydettiin. Se oli pärjännyt ihan hyvin, mutta se kokemus opetti, että kilejä ei kannata viedä emän alta, ne saavat itse vieroittaa jälkikasvunsa.
Laiduntavilla eläimillä pitää ruohon lisäksi olla vettä ja suolakiveä. Saloniemellä lehmät ja hevoset ovat laitumella ympäri vuorokauden, mutta vuohet tuodaan yöksi sisälle ja niille annetaan lisäruokaa. Vuohien paimennuksessa on apuna kaksi australiankelpie-rotuista paimenkoiraa. Vuohien ja lehmien maito käytetään tilan oman juustolan tuotteisiin.
– On harmi, että laiduntavia eläimiä näkee aika vähän. Jotkut pelkäävät sitä, että laiduntaminen vähentää maidontuotantoa ja voi se sitä tehdäkin. Laatu on kuitenkin parempaa, kun eläimillä on hyvä olla ja ne saavat elää lajinmukaista elämää ulkona. Se näkyy jopa sillä tavalla, että monet asiakkaat ovat kertoneet, miten meidän tuottamamme maito sopii heille, vaikka he eivät voi muuta maitoa juoda.
Pirkko Varjo/ Laitila
