Pakkahuoneen kahvilan legendaarinen kesäsesonki vetää väkeä Kaupunginlahden rantaan läpi Suomen. Pakkahuone oli kuitenkin alun perin tulli- ja varastorakennus. Mihin vierasvenesataman kahvila aiottiin ensin toteuttaa? Ja minkä verran remonttiin oli budjetoitu? Kuinka Pakkahuone muuttui emäntävetoisesta isäntävetoiseksi?
Moni kaupunkilainen saattaa muistaa esimerkiksi jo 1980-luvulla Pakkahuoneen kupeessa järjestetyt Mansikkakarnevaalit tai 1990-luvun ensimmäiset iltatorit. Alue ja kahvila ovat tärkeä osa Uudenkaupungin historiaa.
Itse Pakkahuoneen rakennus valmistuikin jo vuonna 1840. Tämän jälkeen sitä on korjattu ja muokattu aina uudenlaisiin tarpeisiin. Vuonna 1980 aloitettiin Pakkahuoneen muutostyöt, sillä rakennuksesta haluttiin tehdä veneilijöiden kaipaama huoltorakennus.
– Kaupunki varasi vanhan Pakkahuoneen kunnostukseen 100 000 markkaa, ja siirsi vielä museon määrärahoista 60 000 markkaa rakennustöihin, kerrottiin elokuun Uudenkaupungin Sanomissa vuonna 1980.
Tuolla budjetilla oli tarkoitus rakentaa suihkut, pesutilat, vessat, kioski-kahvila, takkahuone ja sauna. Tosin rahoitus ei silloin vielä venynyt saunan ja takkahuoneen rakentamiseen. Myöhemmin Pakkahuone kuitenkin sai saunansa, mutta takkahuone elää edelleen vain vanhoissa suunnitelmissa.
Jo vuonna 1980 tavoitteena oli remontoida tilat siten, että mahdollisimman paljon vanhaa säilyisi. Tällä teemalla on jatkettu tähän päivään saakka. Vanhat hirret ovat vieläkin näkyvissä ja sisustuksen uusimisessa on vuosien varrella otettu huomioon paikan vanha henki.
– Kaikki vanha pyritään säilyttämään, mikäli se on mahdollista, totesi remonttia tekevän rakennusliikkeen yrittäjä Ismo Vira lehdelle kesäkuussa vuonna 1980.
Pakkahuoneen rakennuksen kolmijakoisuus haluttiin säilyttää jo vuonna 1980. Rakennus on jaettu kolmeen osaan väliseinillä.
– Pakkahuoneen vanha kolmijakoisuus säilytetään, vaikka koko noin sadan neliön suuruinen tila onkin tavallaan avoin ja yhtenäinen. Rakennuksen julkisivussa on keskellä pariovet. Tästä tullaan suoraan eteishalliin, jossa on naulakoita ja josta johtaa portaat kuivatusullakolle. Aulassa sijaitsevat myös pesutilat ja WC:eet sekä vaatehuoltohuone, johon tulee pesukone sekä pyykkiallas. Aulasta vasemmalla on takkahuone, johon liittyvät sauna, pesu- ja pukuhuoneet. Aulasta oikealle tulee kioski, kirjoitettiin Uudenkaupungin Sanomissa suunnitelmista vuonna 1980.
Nykyään sisään tultaessa vasemmalla on kahvilan istumapaikkoja, keskellä heti ovien edessä on eteistilaa ja vessoja. Oikealla on kahvilan keittiö ja tuotteiden myyntipiste.
Kaupungin hakiessa Pakkahuoneelle sen ensimmäistä emäntää, Arja Forsell kiinnostui ja päätti hakea paikkaa. Forsell valittiin hoitamaan kahvilaa yhdessä Mirja Peltosen kanssa, mutta vuoden jälkeen hän jatkoi hommaa yksin kesäapulaiset seuranaan.
Vuoden 1981 kesänä Pakkahuone toimi kahvilana ensimmäistä kertaa, eikä toiminta ole sen jälkeen loppunut. Vilinää on edelleen ja paljon enemmän kuin alkuvuosina. Alussa moni epäili, ettei koko hommasta tulisi yhtään mitään. Forsell kuitenkin todisti omalla sisukkuudellaan, että toisin kävisi ja hänen käsistään syntyneet munkit tulivat maankuuluiksi.
Forsell otti ohjat käsiinsä ja otti kotijoukkonsa mukaan rannan sekä kahvilan kunnostustöihin. Kaupunki oli myös kiinnostunut Pakkahuoneen ja rannan ehostamisesta. Ensimmäisenä kesänä veneilijöitä kävi 780, nykyään joka kesä satamassa vierailee useampi tuhat seilaajaa. Pakkahuone on myös palkittu useita kertoja vuoden vierasvenesatamaksi.
Heli Kuuna-Rauvola oli Pakkahuoneen kahvilan perustamisen aikaan Uudenkaupungin matkailusihteerinä ja muistaa vieläkin, millainen prosessi vierasvenesataman päivittäminen oli.
– Aloitin hommat matkailusihteerinä vuonna 1976 ja pari vuotta tämän jälkeen alettiin vierasvenesataman päivittämistä suunnitella. Olen aina ollut sitä mieltä, että Uusikaupunki on mahtava veneilykaupunki. Kaupunkilaisilla itselläänkin oli jo ihan hirveästi veneitä, Kruuna-Rauvola kertoo.
Kaupungissa päädyttiin 1970-luvun lopulla kehittämään vierasvenesatamaa ja sen palveluita.
– Tosin ensin kahvilan ja veneilijöiden huoltorakennuksen piti tulla rannan aittoihin, joissa nykyään sijaitsee kaupungin rantaravintolat. Lopulta Mailis Saari kaupungin matkailulautakunnasta kuitenkin ehdotti Pakkahuonetta, Kruuna-Rauvola muistelee innoissaan.
Pieniä ongelmiakin Pakkahuoneen historiaan mahtuu. Ihan ensimmäinen mutka matkassa oli kaupunkilaisten sukulaisiltaan perimistä venepaikoista luopuminen.
– Osa kaupunkilaisista oli perinyt esimerkiksi isoisänsä venepaikan Pakkahuoneen lähistöltä, eikä niitä haluttu hevin luovuttaa vierasvenesataman käyttöön. Lisäksi viereinen Vason mylly kiusasi rakennusprojektia pölyllä ja rotilla sekä hiirillä, Kruuna-Rauvola paljastaa.
Arja Forsell emännöi Pakkahuoneella 30 kesää ja jäi eläkkeelle vuoden 2010 kesäkauden päätyttyä. Sen jälkeen kaupunki antoi Pakkahuoneen pyörittämisen Janne Laitiselle ja Tapio Pääkölle .
Miehet ryhtyivät uusina isäntina remonttipuuhiin ja toiminnan uudistamiseen. Loppujen lopuksi Pääkkö päätyi isännöimään Pakkahuonetta yksin ja hoitaa samaa tehtävää yhä.
Teksti: Jasmin Jussila
