Vastaanotossa on kuitenkin lämmin tunnelma. Nauravainen Sinikka Vehmanen ottaa vastaan uudet tulijat, kyselee nimet ja syntymävuodet ja toivottaa tervetulleeksi. Raisiolainen Vehmanen on käynyt Rairannassa vuodesta 2007. Hän vetää alueen huvitoimikuntaa ja on ollut järjestämässä karaokeiltoja ja lastenohjelmaa.
– Tässä vastaanotossa olen kuitenkin vasta opettelemassa. Minusta on hauskaa, kun on paljon erilaista tekemistä.
Rairanta on SF-Caravan Vakka-Suomi -yhdistyksen ylläpitämä, vuonna 1992 avattu alue. Paikka on valittu kolme kertaa Suomen parhaimmaksi karavaanialueeksi ja se on myös yksi Suomen suurimmista.
Alueella on 270 asuntovaunu- tai -autopaikkaa, useita saunoja, keittiöitä, pyykinpesupaikkoja, grillipaikkoja, leikkikenttiä, juhlatila ja oma tanssisali. Jopa koirille on oma suihku. 14 hehtaarin aluetta, rakennuksia ja matkailutoimintaa hoidetaan talkootyönä. Ainoat palkatut työntekijät ovat kesäajaksi pestatut siivoojat.
– Tähän asti olemme saaneet talkooväkeä aina hyvin paikalle. Meillä on täällä myös oma laitoskeittiö, jossa tehdään muun muassa talkooruuat. Tulevaisuudesta ei osaa sanoa mitään. Nykyisenlaista talkoohenkeä ei ehkä enää kauan löydy, yhdistyksen puheenjohtajana 23 vuotta toiminut Reijo Silokoski sanoo.
Rakennus- ja siivoustalkoiden lisäksi karavaanialueella tarvitaan jatkuvasti vapaaehtoisia toimisto- ja isännöintityöhön. Isäntä – usein pariskunta – on vuorossa yleensä viikon kerrallaan. Toimiston yhteydessä on pieni asunto, johon kulloinkin vuorossa olevat isännät majoittuvat.
Virallinen työvuoro kestää aamukahdeksasta iltakymmeneen, mutta isännän saa herättää myös yöllä, jos on pakko. Pakkoja syntyy, jos vaikkapa talviaikaan vaunun lämmitys lakkaa toimimasta.
Tällä viikolla isäntinä toimivat Ismo ja Anna-Maija Villman sekä apuisäntänä Teuvo Laaksonen . Laaksosen Maaret -vaimo ei tällä kertaa ollut mukana talkoovuorossa.
– Neuvon vieraita kaikissa käytännön asioissa ja laitan saunat päälle, Laaksonen kertoo.
Koska alue on laaja, isännille on hankittu sähkömopo. Henkilökunnan käytössä on myös kolme sähköpolkupyörää sekä mönkijä. Laaksonen hyppäsi mopon selkään ja lähti toimittamaan jotain asiaa; mennessään hän huikkasi tervehdyksen kävelyllä olleille Juhani ja Laila Aaltoselle . Nämä puolestaan pysähtyivät toimiston edustalle vaihtamaan kuulumisia Silokosken kanssa.
– Me olemme aikaisemmin olleet täällä asuntovaunun kanssa kausipaikalla. Nykyään liikumme paljon asuntoautolla ja vietämme täällä lähinnä pitkiä viikonloppuja. Rairanta on ensiarvoisen hieno ja siisti paikka ja täällä on usein mukavia tapahtumia, tämä on hyvin sosiaalista toimintaa, Juhani Aaltonen kertoo.
Koronarajoitukset ovat vaikuttaneet myös karavaanialueen toimintaan. Alkukesästä alueelle ei voitu ottaa lainkaan tilapäisiä matkailijoita. Kausipaikkalaiset huolehtivat itse turvaväleistä ja siitä, että käyttivät esiin asetettuja desinfiointiaineita.
Myös yhteiset illanvietot olivat jäissä. Nyt karavaanialue on taas kaikille avoin, mutta esimerkiksi saunaan pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan.
Turvavälit olivat tuttu käsite jo ennen koronaa. Laki määrää, että asuntovaunujen välissä on oltava vähintään neljän metrin rako paloturvallisuuden takia.
– Alkuaikoina vaunujen keskimitat olivat 4–5 metriä. Nykyään ne ovat 6–7 metriä ja tämä tietysti vaikuttaa vaunujen sijoitteluun, Silokoski kertoo.
Kausipaikkalaisten alue on kuin mökkikylä. Vaunujen eteen on rakennettu terasseja ja pystytetty telttoja, tehty kukkapenkkejä ja tuotu kaasugrillejä ja koriste-esineitä. Mitä tahansa ei kuitenkaan saa rakentaa ja terassi- ja muut rakennussuunnitelmat on hyväksytettävä yhdistyksen hallituksella.
Pääosa Rairannassa käyvistä karavaanareista on suomalaisia. Ulkomaalaisista etenkin saksalaiset ovat viehättyneet alueeseen.
– Jos saksalainen karavaanari tulee tänne kerran, hän tulee usein toisen ja kolmannenkin kerran. Muuten tämä ei ole sillä tavalla turistipaikka, tänne on vaikea eksyä sattumalta. Paikka täytyy tietää etukäteen ja tulla varta vasten tänne, Silokoski sanoo.
Rairannassa kesäkauden päättymistä on tavallisesti juhlittu elokuun lopussa. Unohduksen yöksi nimetyssä tapahtumassa on syöty kokonaisena grillattuja possuja, oltu yhdessä isolla joukolla, tanssittu ja pidetty hauskaa aamuun asti. Tänä vuonna tätäkään juhlaa ei voida viettää, mutta sen sijaan yhdistys tarjoaa 1.8. karavaanareilleen lohisoppaa.
Pirkko Varjo
