Kaikki olivat tervetulleita, eivät vain kuvataiteilijat itse. Tapahtumissa kannustettiin jokaista taiteilemaan.
Kirjaston pihalle sai tulla maalaamaan kuka tahansa, kunhan vain toi omat välineet mukanaan. 9-vuotias englanninsetteri Pilkku oli mukana inspiroimassa maalareita ja nauttimassa monesta rapsuttajasta. Aurinko paistoi koko tapahtuman ajan lämmittäen mukavasti taiteilun lomassa.
Hannele Salmela oli järjestämässä tapahtumaa, mutta maalaili tietenkin myös itse.
– Täällä saat maalata yksin tai yhdessä ja nauttia kesästä sekä taiteesta. Viime kuvataiteen päivänä olin maalaamassa yksin tyttäreni kanssa, mutta tällä kertaa saimme useampiakin taiteilijoita seuraksemme. Taide nostattaa meitä etenkin tällaisena aikana, kun melankolia on vallannut monen. Taide on ilmainen parantaja ja samalla kasvattaa luovuutta, Salmela totesi hymyillen.
Tarja Karawatski päätyi kirjaston pihalle maalailemaan hienon kelin ja tyttären perässä.
– Ajattelin myös, että tapaisin täällä tuttavia ja niin tapahtui. Kirjaston piha on mieletön paikka maalata. Tunnelma on hieno ja Uudellekaupungille ominainen. Kävimme Café Kukonmäellä aamiaisella ja sielläkin vallitsi oikein ihana tunnelma. Paljon on turisteja liikkeellä, Karawatski sanoi.
– Taide merkitsee minulle todella paljon, olen hurahtanut täysin tällaiseen tekemiseen. Kaiken liikenevän ajan haluaisin käyttää taiteilemiseen, sillä tekeminen on niin palkitsevaa ja tuntuu irtiotolta arjesta. Pääasiassa teen akvarelli-, pastelli- sekä öljyliitutaidetta. Haluaisin ehdottomasti nähdä Kuutti Lavosen taidenäyttelyn Helsingissä. Hänellä on niin oma tyylinsä, eikä taide ole millään tavalla valmiiksi pureskeltua. Jokainen näkee teokset eri tavalla, Karawatski mietti.
Runokulman galleriassa kenen tahansa oli myös mahdollista päästä maalailemaan. Lisäksi gallerian vierailijat pääsivät tutustumaan myynnissä oleviin käsitöihin sekä Päivi Sompin näytillä oleviin taideteoksiin.
Mervi Levanen Runokulman galleriasta kertoi, että vierailijoita on ollut paljon ja joitain heistä hän sai houkuteltua maalaamaankin.
– Joka vuosi meillä on ollut Suomen kuvataiteen päivänä jonkinlaista ohjelmaa, kuten esimerkiksi kursseja, Levanen muisteli.
Anne Hellsten kuuli tapahtumasta Facebookin kautta, ja päätti piipahtaa Runokulman galleriassa. Loppujen lopuksi hänkin päätyi maalaushommiin.
– Tunnelma on erittäin leppoisa ja rauhallinen. On mukava piirrellä, kun ajatukset pyörivät päässä. Käyn taidetta katsomassa, mutta en varsinaisesti lähde sen vuoksi minnekään. Olen enemmän liikunnan kuin taiteen ystävä. Pidän näköistaiteesta, en juurikaan abstraktista. Rakastan makoilla nurmikolla, katsella pilviä ja etsiä niistä kuvioita, tällaisesta abstraktiudesta pidän. En juurikaan tee taidetta, mutta joskus lastenlasten kanssa tulee jotain taiteiltua, Hellsten pohti.
