Edellisen kerran olin noukkinut ravintolassa salaatit ja perunat lautaselle joskus neljä kuukautta sitten. Se ei kuulosta lopulta edes kovin pitkältä ajalta, mutta tuntuu kuitenkin.
Moni tuiki tavallinen asia on yhtäkkiä erikoista. Oli hienoa, kun sai tilata ensimmäisen oluen tai kun näki ensimmäisen kerran urheilua televisiosta ihan suorana.
Saksalaisen jalkapallon seuraaminen oli aluksi melko kummallista. Paikalta puuttui yleisö kokonaan, joten kaikki kosketukset palloon ja pelaajien huutelut kuuluivat kotisohville saakka. Maalien jälkeen pelaajat eivät oikein tienneet minne pitäisi rynnätä tuulettamaan, kun fanit puuttuivat.
Melko nopeasti ääniin kuitenkin tottui, sillä viime viikolla seurasin Espanjan liigan ottelua, jossa tunnelman parantamiseksi fanien laulut tulivat nauhalta.
Kannustaminen sai hieman koomisen käänteen, kun kesken ottelun alkoi kuuluu jo mestaruuslaulua, vaikka Real Madridin juhlat pääsivät käyntiin vasta ottelun päätyttyä. Pelaajat tuskin olivat mielissään siitä, että ”campione” raikui, vaikka työ oli vielä kesken.
Oikeissa jalkapallomaissa fanit jaksavat toki laulaa koko ottelun ajan, mutta reagoivat sentään ottelun tapahtumiin. Nyt niin ei käynyt ja se tuntui minun korviini vielä oudommalta kuin Saksassa tai Englannissa kaikuvat tyhjät katsomot.
Paikan päälle en ole vielä uskaltautunut seuraamaan mitään urheilua. Mieli tekisi jalkapallo- tai yleisurheilukatsomoon, mutta ehkä maltan vielä hetken. Tämä virus ei ole vielä hellittänyt otettaan ja monella seuralla riittää työtä jo siinä, että kausikortin hankkineet pääsevät mukaan. Kortteja kun on usein myyty enemmän kuin otteluihin saa tällä hetkellä ottaa katsojia.
Toinen asia mitä olen kaivannut koronan aikana on live-musiikki. ”Oikeille keikoille” en ole vielä päässyt, mutta Pelle Miljoonan musisointi Pursiseuran paviljongilla viime viikonloppuna oli jo hyvin lähellä sitä. Samoin Pakkahuoneen iltatorilla on saanut kuunnella musiikkia kesäillassa.
Elämä siis normalisoituu. Vielä keväällä yritin välttää kaikkea turhaa. Kävin kaupassa vain kerran viikossa ja annoin tukan kasvaa. Nyt muistan yhä desinfioida kädet kauppaan mennessä ja seistä riittävän kaukana kassajonossa, mutta käyn kaupassa yhtä usein kuin ennen koronaa.
Ymmärrän kuitenkin kaikkia heitä, jotka välttelevät ihmiskontakteja viimeiseen asti. Uutiset maailmalta muistuttavat, että täälläkin on syytä olla varovainen. Kesällä tekee mieli elää ja kokea ja se on sallittua, mutta kaiken voi tehdä vähän maltillisemmin.
Risto-Matti Kärki
tuottaja