Kesän kohtaamisia

0

Tämän kesän kotimaanreissut alkavat olla ajeltu. Pelkästään kesäloman aikana kiertelimme kotimaata lähes viidentuhannen kilometrin edestä. Mitään varsinaisia uusia kaupunkeja tai paikkoja ei välttämättä löydetty, sen verran paljon sitä on jo yhteistä ajeluhistoriaa, että kotimaan tiet alkavat olla aika tuttuja. Muistojen arkkuun kertyi kuitenkin jälleen kerran paljon hyviä muistoja ja kokemuksia.

Mistä ne muistot sitten kertyivät? Tänä kesänä ne kertyivät etenkin kohtaamisista. Kohtasimme kesän aikana lukemattoman määrän uusia ihmisiä, joiden kanssa jäimme juttelemaan aiheesta tai toisesta. Moni näistä kohtaamisista jäi mieleen ehkä tämän kesän antoisimpana asiana.

Onneksi moni suomalainen seurakunta oli koronasta huolimatta päättänyt päästää matkailijat kirkkoihinsa. Taisimme pysähtyä kesän aikana ainakin yli 20 kirkon luona ja lähes kaikkiin pääsimme myös sisälle.

Jostain kirkkorakennuksesta ei välttämättä jäänyt muistikuvaa, mutta keskustelu kirkon oppaan kanssa sen sijaan on jäänyt hyvinkin mieleen. Lapuan tuomiokirkon opiskelijatyttö kertoi kirkkoa esitellessään samalla niin paikkakunnan historiaa, nykyisyyttä, uskonnollista elämää kuin omia muistojaan ja ajatuksiaan elämästä.

Lopen vanhassa kirkossa vapaaehtoistyössä oppaana ollut eläkeläisrouva sai meidän kanssamme muistella jo edesmenneen miehensä kanssa tekemiään retkiä erilaisiin autotapahtumiin, myös Uuteenkaupunkiin. Rouva tuli vielä kirkon ulko-ovelle vilkuttamaan meille. Luulen, että meille kaikille taisi jäädä erityisen hyvä mieli tuosta vierailusta.

Petäjävedellä seurakunnan työntekijä tuli avaamaan meille suljettuna olevan kirkon ovet. Kun ihastelimme kirkon uusia maalauksia, pyysi hän saada samalla laulaa meille, jotta taidenautinnosta tulisi täydellisempi. No, tulihan siitä. Seinäjoella Lakeuden ristin nuori kirkko-opas taisi taas jutustelullaan hakea meistä vähän turvaa, kun kova ukkonen iski kirkon päälle juuri tuolloin.

Kohtaamisia tapahtui myös kahviloissa, hotelleissa tai ihan vaan pihoilla. Vanhan Rauman avointen pihojen aikana tulee aina jäätyä suustaan kiinni. Tänä kesänä erään rouvan kanssa ei meinannut puoli tuntia riittää, kun ryhdyimme puolin ja toisin kertomaan kokemuksia ja ajatuksia Alvar Aallon arkkitehtuurista. Siis keskellä Vanhan Rauman arkkitehtuuria!

Raahessa yövyimme idyllisessä majatalossa, jonka omistajan kanssa käyty pitkä keskustelu vahvisti monia omiakin ajatuksia ja periaatteita, miten asioita oikeasti pitää tehdä ja miten unelmia pitää toteuttaa. Vääksyläisen “autotallikahvilan” isäntä taas jäi mieleen autoihin liittyvistä pohdinnoista ja keskusteluista. Ja kun rohkeni kysyä lahtelaisen museon edustajalta pihalla olevasta miinankuoresta, olikin hetkessä järjestämässä yhteyksiä ja puheluita uusikaupunkilaiselle yrittäjälle.

Näiden kohtaamisten ja keskustelujen johdosta joku paikkakunta, kirkko, museo, hotelli tai kahvila jäi mieleen paremmin kuin joku toinen. Asia, joka meidän pitäisi muistaa ihan kaikissa kohtaamisissa. Se asiakas, joka astuu juuri sinun ravintolaasi, kahvilaasi, museoosi, kauppaliikkeeseesi, toimistoosi tai jonka muuten vaan kohtaat vaikka kadulla, juuri hän voi muodostaa käsityksen Uudestakaupungista pelkästään sen kokemuksen mukaan, minkä sinä annat.

Mari Jalava

museonjohtaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here