Pori ei ole Kreikka eikä Yyterin biitsi Rhodoksen Falirakin ranta, mutta tänä vuonna kesäkuussa siellä vieraili 90 000 ihmistä. Se on lähes sama määrä kuin koko viime kesänä.
Myös Kolilla on koettu heinäkuussa kävijäennätyksiä. Uudenkaupungin Pakkahuoneen rannassa veneitä on ollut kuin sillejä purkissa ja hotelleissa on riittänyt yöpyjiä tavallista enemmän.
Luontomatkailijat ovat reissuillaan havannoineet muutakin kuin kasveja ja lintuja. Eri puolilta Suomea on raportoitu taukopaikoille jätetyistä makkarakääreistä ja kaljatölkeistä. Niitä lukiessa on käynyt mielessä, että miten luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä voidaan onnistua, jos niin yksinkertainen asia kuin roskan vieminen roskikseen on liian vaikeaa.
Luonnon monimuotoisuus herättää vahvoja tunteita ja jakolinjoja samalla tavoin kuin keskustelu ilmastonmuutoksesta.
Lupiinit ilahduttavat ohikulkijaa ankean valtaväylän varrella, mutta onko niillä oikeus jyrätä alleen muut suomalaiseen luontoon kuuluvat kasvit? Merimetsot kuuluvat Suomen luontoon, mutta entä kun niiden uloste tuhoaa lempisaaren?
Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemässä Anttilan keväthuuhmaus -kappaleessa lauletaan orvokista, lehdokista ja vuokoista.
Siinä herra Anttila solmii itselleen kukkaseppeleen ja tanssahtelee niityn kukista huumaantuneena. Sama tunne valtaa mieleni kesäisillä kävely- ja pyöräilyretkillä. Mutta miksi pientareilla kukkivat harakankellot, niittyleinikit ja päivänkakkarat jyrätään matalaksi?
Liikenneturvallisuus on hyvä perustelu, mutta hiljaisilla kyläteillä liikaa saunaoluita nauttineet autoilijat taitavat olla kukkia suurempi riski.
Luonnonkukkiin on hurahtanut myös presidentti Sauli Niinistö. Hänen lempikukkansa on valkolehdokki, jota hän on ylistänyt kukkien kuningattareksi.
Omia suosikkejani ovat vaaleanpunainen siankärsämö, kissankello ja verikurjenpolvi. Myös monenlaiset heinäkasvit ja merellä kasvava rakkohauru, entiseltä nimeltään rakkolevä, ilahduttavat, kun kohdalle sattuvat.
Ruskea, pullottavilla ilmarakoilla varustettu rakkohauru ei ole mikään kaunotar, mutta viime aikoina olen oppinut arvostamaan myös kasvien sisältä kauneutta ja sitä, mikä merkitys niillä on luonnon hyvinvoinnille. Rakkohauru on Itämeren kannalta avainlaji, ja se on tärkeä myös muiden eliöiden säilymisen kannalta.
Uudessakaupungissa voidaan iloita siitä, että täällä on rikas meriluonto. Suomen ympäristökeskus listasi kesällä rannikon tärkeimmät vedenalaiset luontoalueet ja Uudenkaupungin saaristo on yksi niistä.
Tiedetoimittaja Maija Karala kirjoitti Uudenkaupungin Sanomissa (16.7.), että lähivesiemme vedenalaiset riutat tuovat mieleen tropiikin koralliriutat. Niitä olisi mukava päästä katsastamaan.
Korppoossa on Metsähallituksen rakentama vedenalainen luontopolku. Innostuisikohan joku perustamaan sellaisen Uudenkaupungin saaristoon?
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja