Luopumisen aika

0

– Löytyykö teidän pihalta tilaa niille puutarhatontuille? Onko käkikello jo varattuna jollekin? Voinko minä ottaa SEN lasikannun?

Olihan aiheesta puhuttu jo vuosia. Rakkaasta kesäpaikasta oli vähitellen tullut rasite. Vanhemman sukupolven väistyttyä mökki oli jäänyt suvun yhteiskäyttöön. Käyttäjiä oli satunnaisesti. Välillä kesämökillä oli hyvinkin vilkasta, välillä taas meni taas viikkoja ettei kukaan tullut paikalle. Jokainen teki vuorollaan mökin huoltoon ja kunnossapitoon liittyviä puuhia, mutta silti tekemättömien töiden lista kasvoi.

Toisaalta kukaan ei halunnut ottaa yksin vastuuta kesämökin pidosta, etenkään, kun nuoriso-osastosta ei löytynyt innokkaita mökkeilijöitä. Meille keski-ikäisille loman viettäminen mökillä oli ihan selvä juttu, mutta nuorilla oli muita ajatuksia.

Niinpä päätimme yhdessä tuumin, että mökki lähtee nyt myyntiin.

Itse myyntihän hoituu kiinteistövälityksen ammattilaisen kautta helposti, mutta mökkikiinteistön tyhjentäminen uusia mahdollisia asukkaita varten on valtava urakka, jossa ei kyyneliä ja voimasanoja tule säästeltyä.

Aluksi tavarat tuntuvat löytävän uuden kodin helposti. Joku haluaa mökkivuosista muistoksi käkikellon, toinen kynttilälyhdyn ja tonttupatsaan. Pienellä kiristyksellä astiatkin kelpaavat, samoin koriste-esineet ja kalastusvälineet. Mutta mitä tehdä niille kaikille vanhoille mökkitekstiileille tai puuvajan ”aarteille”? Kuka kantaa sen vanhan veneen puoli kilometriä ylämäkeen tai ottaa vastuulleen kaikki jätteisiin vietävät, nurkkiin vuosikymmenten aikana piiloutuneet romut?

Ja kun kyse on usean ihmisen muistoista, aina sieltä lapsuusvuosista saakka, niin kiistojakin syntyy. Erityisesti niistä täysin arvottomista tavaroista, joilla on kuitenkin iso symbolinen merkitys. Kuten esimerkiksi sillä jo alussa mainitulla lasikannulla. Paksua, vihertävää lasia oleva kannu on ollut mökillä aina. Kun olimme pieniä siihen tehtiin janojuomaksi Rymd-mehua. Kylmään lähdeveteen sekoitettu sitruunajuomajauhe maistui aina yhtä mahtavalta. Kun olimme mehuvaiheen ohittaneet, tuli lasikannusta kukkamaljakko. Siihen on joka vuosi kerätty juhannuskukat läheisen heinäpellon pientareelta.

Mökin aarteet ovat muistoja eletystä elämästä, tapahtumista ja erityisesti ihmisistä. Muistot elävät, mutta kaikesta muusta on opeteltava luopumaan. Luopuminen on osa ihmisen elämän taivalta ja kun luopuu jostain vanhasta, saa tilalle ehkä jotain uutta.

Maija Ala-Jääski

toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here