Voimakkaampi, vaativampi valitus ja haukunta pysäyttää lähimmissä kahvipöydissä käydyn keskustelun. Ihmiset pälyilevät nyt veneiden lisäksi myös toisiaan, kuin odottaen koiran omistajan astuvan esiin. Niin ei kuitenkaan käy.
En liene ainut, joka on lukenut artikkeleita, joissa varoitellaan jättämästä lemmikkejä kuumiin autoihin. Se mielessä alan huolestua, ja paikallistan toisen terassilla istuvan naisen kanssa äänen tiettyyn veneeseen.
Kysyn läheisestä pöydästä, onko vene kenties heidän. Ei. Vesiperä. Tähyilemme rannalta veneeseen, jossa ei näy mitään eikä ketään. Emme tohdi astua sinne.
Käyn selittämässä huolemme kahvilan henkilökunnalle, ja kysyn, onko heillä tietoa veneen omistajasta. Ei ollut, mutta avulias tarjoilija alkoi selvittää tätä veneen sarjanumeron perusteella – onnistumatta. Hänkin liittyy hetkeksi seuraamme kuulostelemaan veneestä kuuluvaa valitusta.
Viereisen veneen matkustajat kertovat nähneensä, miten naapuriveneen omistajat lähtivät luultavasti ostoksille. He myös vakuuttivat, että veneen kajuutassa ei ole kuuma, olihan heillä itselläänkin koira omassa veneessään mukana. Tieto rauhoitti hieman, vaikka pian haukunta yltyikin, ja hekin vilkaisivat naapurivenettä huolestuneina.
Jäin terassille seuraamaan tilanteen etenemistä. Välillä mietin, kannattaisiko jopa kysyä neuvoa hätäkeskuksesta, mutta päätin luottaa naapuriveneilijän sanaan. Halusin tässä vaiheessa myös omin silmin nähdä, että koiralla on kaikki hyvin.
Lopulta, noin tunti koiran ääntelyn alun jälkeen, sen omistajat saapuivat paikalle. He olivat hämmästyneitä, kun kerroin, että koira oli ulissut ja haukkunut jo pitkään. Pian heidän noustuaan veneeseen kannelle ilmaantui kaksi silminnähden virkeää ja iloista pikkukoiraa.
Yksi laivaseurueen jäsenistä muisti, että koirat eivät olleet vielä saaneet ruokaansa, jonka he päättelivät olevan valituksen syynä. Tai ehkä koirilla oli vain ikävä omistajiaan.
Oli miten oli, hyvin pitkältä tuntunut tunti sai onnellisen päätöksen. En vieläkään tiedä, voiko koiria jättää yksin veneeseen hellekelillä, mutta turkulaisena maakrapuna arvelen, että pärjään jatkossakin ilman tätä tietoa. Voin vain toivoa, että kukin pitää itse lemmikistään hyvää huolta.
Kirsi Lätti
opiskelija