Pakkahuoneen vierasvenesataman kesäkauden viimeinen taidenäyttely on uusikaupunkilaisen taiteilijan Susanna Pihlajan käsialaa. Perinteisesti Pihlajan työt tunnistaa sadunomaisesta maailmasta, jonka aiheet kumpuavat naiseudesta, luonnosta ja mystiikasta. Niin on tälläkin kertaa, kun vahvat naishahmot ja mielikuvitusolennot nousevat päärooliin taideteoksissa.
– Minussa on sisällä sellainen kuvia ja värejä tuottava lähde ja se on ollut lapsesta asti aivan ehtymätön. Mieluiten teen juuri naiseutta ja runsautta käsitteleviä töitä, Pihlaja kuvailee.
Pihlaja yhdistää taiteessaan eri tyylejä ja tekniikoita, tällä kertaa esille tuodut työt ovat syntyneet tämän ja viime vuoden aikana ja ne ovat sekatekniikkaa.
– Osa töistä oli esillä jo Crusellissa, kun pidimme Auli Sormusen ja Hannele Salmelan kanssa yhteisnäyttelyä. Muutama työ on syntynyt myös koronakevään aikana, mutta en ole tänä vuonna ollut kovin tuottelias taiteilija, Pihlaja paljastaa.
Pihlajan mukaan taiteen tekeminen vaatii tietynlaisen rauhan ja keskittymisen. Siihen ahkerasti keikkailevalla muusikolla ei ole tänä kesänä ollut aikaa.
– Minulle on jopa valitettavan yleistä se, että turhaudun nopeasti maalaamaani työhön. Saatan sotkea niitä peruuttamattomasti, joten osa töistä on sellaisia, joiden päälle olen maalannut kokonaan uuden teoksen, Pihlaja paljastaa.
Tuulinen vuosi -näyttelyn työt on nimetty kuvaavasti. Esimerkiksi Vanha sydämeni, Intuitio, Surun ja toivon laulu, Demonin toivo, Matka jatkuu, Kotelossa ja Kevyempi kulkea -työt ohjaavat katsojan tulkintaa teoksista jo nimillään.
– Taulujen nimeäminen on kuitenkin vaikeaa. Olen mystikko ja tutkin paljon henkimaailman juttuja. Olen perehtynyt koko ikäni astrologiaan ja tarot-kortteihin, joten ehkä aiheet näkyvät töissäni ja niiden nimissä, Pihlaja pohtii.
Pihlaja pyrkii elämässään seuraamaan intuitiotaan ja henkisen muusan kutsua.
– On henkisen hyvinvoinnin ja pääkopan kannalta välttämätöntä, että seuraan omaa polkuani. Minun pitäisi antaa maalausteni kuljettaa minua, eikä päinvastoin, hän lisää.
Pihlaja käyttää yleensä töissään sekatekniikkaa ja niin on tälläkin kertaa. Maalauksiin on haettu erilaisia pintoja esimerkiksi silkkipaperin ja hiekan avulla. Värit on loihdittu akryylimaaleilla.
– On joka kerta aina yhtä jännittävää laittaa omia töitään esille, mutta en enää pelkää sitä. Jokainen taidenäyttely on omannäköisensä kokonaisuus, vaikka samoja töitä olisi ollut aiemmin esillä muuallakin, Pihlaja summaa.
Susanna Pihlajan Tuulinen vuosi -näyttelyn töitä on esillä Pakkahuoneen kahvilassa 4. lokakuuta asti.
Juttua muokattu 2.9. klo 8.40: korjattu taulun nimeksi Vanha sydän.
