– Joskus on käynyt niin, että kun oikaisen selkäni, niin hirvi seisoo melkein vieressä tuijottamassa, innokas marjastaja kertoo.
Laitilan Palttilassa lapsuutensa asunut Hirvasoja tottui marjastamaan jo varhain, kun kouluun piti syksyisin viedä muutama litra mustikoita ja puolukoita talven varalle. Hän keräsi marjat tunnollisesti ja toimitti ne Salon kansakoulun keittäjälle.
Nykyään Kalannissa asuva Hirvasoja työskentelee itse koulussa, sillä Uudenkaupungin kaupungilla puhtaanapitopalveluiden Kalannin tiimissä oleva Hirvasoja vastaa osaltaan myös koulun sekä monen muun paikan siisteydestä. Marjoja koulukeittiöihin ei ole viety enää vuosikymmeniin.
Hirvasoja tuntee Kalannin metsät ja tietää parhaat mustikkapaikat. Hänellä on tapana käydä jo alkukesästä katsomassa, minnepäin kannattaa syksymmällä suunnistaa sankojen kanssa. Tänä vuonna mustikoita on paljon ja ne ovat paikoin isoja.
– Nyt mustikat ovat parhaimmillaan. Viime viikkojen sateet ovat vaikuttaneet marjojen kokoon, mutta vielä ne eivät ole niin pehmeitä, että menisivät helposti rikki. Mustikoita on helppo kerätä poimurilla. Uskon, että paras mustikka-aika kestää ainakin pari viikkoa vielä.
Kesän aikana Hirvasoja kerää 30–40 kymmenen litran ämpärillistä mustikoita. Osa kuluu kotona smootieihin, piirakoihin ja puuron päällä, osa menee kolmen aikuisen lapsen talouksiin. Osan Hirvasoja myy asiakkaille, jotka ovat tilanneet marjansa etukäteen, monet jo vuosien ajan.
– En ole facebookissa enkä missään, en mainosta. Sana on kulkenut ja kerään mielelläni marjoja ihmisille, jotka syystä tai toisesta eivät itse pääse metsään. Puolukoita en kerää muille kuin itselleni, siinä vaiheessa on jo kai saanut tarpeekseen marjastamisesta. Minulle metsässä oleminen on se juttu, täällä on niin hienoa, kaunista ja hiljaista. Tosi harvoin näen täällä muita ihmisiä, metsän eläimiä paljon useammin. Muutaman kerran on käärme sihahtanut ihan lähellä ja se ei tunnu mukavalta, sen jälkeen en mene samaan paikkaan vähään aikaan.
Marjastamisen lisäksi Hirvasoja harrastaa liikuntaa. Kesällä sitä saa metsässä riittämiin, mutta marja-ajan ulkopuolella hän lenkkeilee, jumppaa ja käy kuntosalilla. Silloinkin mielessä on tuleva kesä ja se, että kunto kestää marjareissut.
– Voin viipyä metsässä monta tuntia kerrallaan. Nyt, kun mustikoita on paljon, sangollisen kerää noin tunnissa. Huonompina marjavuosina siihen kuluu useita tunteja. Minulla on puhelin aina taskussa ja joskus kotoa jo kysellään, että missä viivyt. Kerran kävi niin, että ajoin autolla vähän käytettyä metsätietä ja juutuin kiinni. Silloin minun piti soittaa miehelle, että tulisi apuun, mutta sain sitten kuitenkin auton itse irti.
Hirvasoja ei ole saita marjapaikkojensa suhteen. Hän kehottaa jokaista kynnelle kykenevää lähtemään marjametsään ja lupaa ottaa vaikka kaverikseen, jos yksin lähteminen pelottaa.
– Mustikoita riittää ihan varmasti jokaiselle.
Pirkko Varjo
