Ei auta. Jumppakassi kaapista esiin, mukaan lenkkarit ja juomapullo. Salin ovelle päästessäni kello tulee varttia vaille kuusi. Ovi on jo raollaan, joten muitakin on ehtinyt paikalle. Hilpeä jutustelu ja naurun remakka kuuluvat jo kauas.
Kato, sääki olet hengis vielä, pukuhuoneessa tutut kasvot tervehtivät iloisesti. Lenkkareita kiskotaan jalkoihin ja nauhoja kiristetään. Samalla vaihdetaan viikon kuulumiset. Viime kerralla keksittyjä juttuja kerrataan ja nauretaan. Eräs paljastaa harjoitelleensa tanssiaskelia lenkillä ja toinen auton ratissa.
Tasan kello kuudelta väki on valmiina salissa. Muistan vain muutama nimeltä, mutta vakiokävijät ja -paikat on päätetty kuin vahingossa: Maaret oikeassa reunassa, Sanna keskellä ja minä hänen edessään, vasemmalla puolella ovat Jenna ja Mari.
Talvikaudella ryhmässä aloitti liki parisenkymmentä ihmistä ja korona-ajan sai tanssia omien aikataulujensa mukaan nettivideoiden avulla. Tai no, jos omassa olohuoneessaan hyppimistä nyt tanssiksi saattoi kutsua. Kesän helteet saivat väen ajatukset muualle ja kävijämäärä laski, mutta syksyksi on ilmoittautunut jälleen täysi ryhmä.
Ryhmän vetäjä Mari kiipeää korokkeelle ja vaientaa keskenään hölisevän ryhmän. Sykemittarit käyntiin ja tanssia sisältävä ryhmäliikuntatunti käynnistyy lämmittelyllä. Kädet ylös ja alas, jalat tamppaavat lattiaa, pyörähdys ja askeleet, kaksi oikeaa ja käännös.
Stereot pauhaavat ja Poju-artisti sanailee: ”Kruunalla kotiin, ja klaavalla Esson baariin. Pian ollaan jo kohteessa, diskovalojen hohteessa.”
Vetäjä-Mari keksii liikkeille mitä mielikuvituksellisimpia nimiä: ikkunan pesu, ilmakitara, pingviinikävely ja pyllymato. Hikipäissään jumppaava naisryhmä nauraa liikkeiden nimille. Jollakin on kaksi vasenta jalkaa, mutta liikunnan ilo ja yhdessä tekemisen riemu ovat paljon tärkeämpiä kuin askelten sekunnintarkka onnistuminen.
Ryhmässä on hyvä henki ja yhteiset juttutuokiot ovat kuin stand up -komiikkaa parhaimmillaan. Omat sävelletyt liikkeet ovat suotavia ja sekoilukin sallitaan, kunhan ei törmää toiseen suuntaan liikkuvaan tanssijaan. Liikunnan ilon lisäksi kävijät nauttivat toistensa seurasta. Hyvä, nyt sä jo melkein osasit! Tanssikappaleiden välissä juodaan ja pyyhitään hikeä.
Olisiko seuraavaksi aika tanssia Sannin Jacuzzia vai Limp Bizkitin Rollingia? Koreografiat vaikeutuvat kappale toisensa jälkeen, mutta silti ei haittaa, jos mokaa. Tanssijan koolla ei ole väliä ja tärkeintä on se, että biisit vedetään tunteella, hiki pinnassa ja yhdessä nauraen.
Työstressi ja muut huolet unohtuvat tanssin ajaksi, kun miettii askelia. Mihin suuntaan käsiä pitikään pyörittää ja pyllyä sheikata? Kotiin päästyä fiilis on korkealla ja illalla unta ei tarvitse odotella.
Katja Kaartinen
toimittaja