Poikkeusajat ovat tehneet tähänkin poikkeuksen. Suomen suurin tilattava sanomalehti on jalkautunut tänä kesänä peräti kaksi kertaa autokaupunkiin.
Heinäkuussa lehti julkaisi laajan artikkelin, jossa paneuduttiin kaupungin arkeen autotehtaan massiivisten rekrytointien jälkimainingeissa.
Jättirekrytoinnit toivat kaupunkiin paljon maahanmuuttajia. ”Tämä on Suomen New York”, kuvaili Nigeriasta Suomeen saapunut ja kolme vuotta Uudessakaupungissa asunut Magdalen Ogbomon kotikaupunkiaan lehdessä (HS 3.7.).
Äänessä oli myös kaupunginjohtaja Atso Vainio, joka perusteli kaupungin jätti-investointia, sivistys- ja hyvinvointikeskusta: ”Joskus on uskallettava ottaa riskejä, jotta kehityksessä pysyy mukana”.
Tällä viikolla Hesarin palstoilla äänessä oli uusikaupunkilaisia miehiä. Jutun aiheena oli miesten osuuden kasvaminen koko Suomen väkirakenteessa. Uusikaupunki on tämän kehityksen kärjessä, sillä miehiä on jo hieman yli puolet väestöstä.
”Kyl me niit naisii keksitään sitte ku tarve o”, kommentoi Teboililta tavoitettu Simo Runola kotikaupunkinsa miesvaltaisuutta Hesarin jutussa.
Päättäjille kaupungin miehistyminen ei ole uusi tieto. Väestötilastoja seurataan tarkasti muutoinkin kuin asukasmäärän kehityksen näkökulmasta. Yksi sellainen on sinkkutalouksien määrän kasvaminen.
Uusikaupunkilaisista 45 prosenttia asui yksin vuonna 2018. Osalle yksin asuminen on oma valinta, toisille pakon sanelemaa. Viime vuonna tehdyn kuntalaiskyselyn mukaan erityisesti 20–30-vuotiaat kokevat elämässään merkityksettömyyttä ja yksinäisyyttä.
Täällä väestö paitsi miehistyy myös vanhenee nopeammin kuin monissa muissa kunnissa. Tosin maahanmuuttajien ansiosta työikäisten määrä on kasvanut. Kaupunkilaisten keski-ikä on 47,6 vuotta, ja valtaosa asukkaista on 20–64-vuotiaita.
Väestörakennetta koskevat muutokset eivät lopu tähän. Syntyvyys on kaupungissa laskenut viime vuosina, kuten muissakin kaupungeissa. Erityistä sen sijaan on, että Uudessakaupungissa syntyneiden lasten äideistä noin kolmannes on maahanmuuttajataustaisia.
Kaupoissa ja kaduilla puhutaan edelleen ukilaisittain, mutta murteiden ja kielien kirjo on kasvanut. 15 500 asukkaan kaupungissa lähes tuhannen asukkaan äidinkieli on joku muu kuin suomi. Neuvolassa ja terveyskeskuksissa viestin perille meno vaikeutuu, jos yhteinen kieli puuttuu.
Kaikki nämä ilmiöt yhdessä ja erikseen heijastuvat kaupungin arkeen, ja ne pitää ottaa huomioon palvelujen kehittämisessä ja päätöksenteossa. Hyvinvoinnin edistämiseen ei aina tarvita tuhansien eurojen hankkeita, vaan pieniä tekoja.
Hyvinvointijohtaja Asta Engström heitti taannoin ilmoille ajatuksen siitä, miten yhteisöllisyyttä voitaisiin edistää vaikkapa naapurien kesken. Meitä varsinaissuomalaisia moititaan usein sisäänpäinkääntyneiksi ja kynnys avata keskustelu tuntemattoman kanssa on korkea.
Nyt korona-aikana tilaisuuksia ihmisten kohtaamiseen on entistä vähemmän. Heti ei tarvitse heittäytyä syvällisiin keskusteluihin eikä pyytää kahville tai kävelylle, vaan pelkkä tervehtiminen ja hymykin voivat valaista yksinäisen päivän.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja