Korona iski parturi-kampaamoihin keväällä rajusti, kun ihmiset eristäytyivät koteihinsa. Moni antoi hiustensa kasvaa kuin Tom Hanks autiolla saarella Cast away -elokuvassa.
Kesän alussa etätyölook hapsottavine hiuksineen ja verkkareineen sai väistyä. Sosiaalinen media täyttyi päivityksistä, joissa heitettiin iloiset hyvästit koronatukalle.
Tauon jälkeen parturin tuoliin istahtaminen tuntui itsestänikin ihanalta. On ilo katsoa, kun ammattilainen tekee töitä ja hallitsee homman. Bonuksena tuli mukava tunne siitä, että arki alkaa ainakin jossain määrin palautua.
Huoli tulevasta varjostaa parturien tulevaa syksyä, kuten kaikkia muitakin. Poikkeusaika aiheuttaa erityisesti asiakaspalvelussa toimiville hankalia tilanteita. Kaikki parturin tuoliin istahtavat eivät ole sisäistäneet, että samat säännöt pätevät niin parturissa, kouluissa, työpaikoilla kuin kaupassakin. Nuhaisena ja yskivänä pitää jäädä kotiin ja käydä testissä.
Käsienpesulla ja muilla koronaa ehkäisevillä arjen teoilla on iso merkitys paitsi yksittäisille ihmisille, perheille ja työyhteisöille myös Suomen kansantaloudelle. Jos tartunnat saadaan pidettyä kurissa ja toinen aalto jää pelättyä pienemmäksi, yritykset voivat jatkaa toimintaansa eikä maailma sulkeudu niin totaalisesti kuin keväällä.
Uudessakaupungissa työttömyysluvut ovat kasvaneet, mutta konkurssiaallolta on ainakin toistaiseksi vältytty. Uudenkaupungin, seutukunnan ja Varsinais-Suomen kannalta positiivinen asia on, että autotehdas on palannut kolmeen vuoroon.
Valmet Automotiven investoinnit sähköiseen tulevaisuuteen tuottavat nyt tulosta ja tehtaalla valmistetaan jo kolmea eri hybridimallia.
Naapureilla ei mene yhtä hyvin. Laitilan suurin yksityinen työnantaja, erikoisajoneuvojen tuulilaseja valmistava Pilkington Automotive Finland, kertoi viime viikolla irtisanovansa lähes 50 työntekijää. Pyhärannassa Saint Gobain Finlandin Ihoden tehdasta uhkaa kokonaan sulkeminen, mikä olisi iso isku pienelle kunnalle.
Vaikka syksyä kohti mennään sankassa sumussa, jotakin valoa elämään pitää keksiä.
Parturini kertoi järjestävänsä ystäviensä kanssa kesän päätteeksi venetsialaisjuhlat, jossa syödään pitkän kaavan mukaan ulkona katoksen alla tunnelmallisten lamppujen loisteessa. Vesi herahti kielelle, kun hän kertoi kotitekoisesta omena-varsisellerihillosta hyvien juustojen kera.
Tavallisesti tähän vuodenaikaan alan jo kaivata hämärtyviä iltoja, viikonlopun rentoja kotoilupäiviä ja omaa aikaa laadukkaan leffan, sarjan tai kirjan parissa. Nyt koronakesän jälkeen tunnistan itsessäni sosiaalisen elämän nälkää.
Ajatus syysillasta herkullisten ruokapatojen äärellä ystävien kesken antaa voimia varautua koronasyksyyn.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja