Älä lue lapsel!
Teet hankalaks tyrannien tyät.
Niin pal helpompi heijä
o yksinkertassi huijata.
Tämä ote Heli Laaksosen runosta pärskähtää tällä viikolla vietetyn kansainvälisen lukutaitopäivän ja Kirjan päivien teemaan kuin syysmyrskyn aallot Isokarin majakkasaaren rantakallioille.
Se havainnollistaa, miksi lukutaito ja lukeminen ovat niin tärkeitä: ne ovat avaimia kriittiseen ajatteluun ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta.
Suomalaiset kuuluvat lukutaidossa kansakuntien kärkikaartiin, mutta silti lukutaidon rapautumisesta ollaan huolestuneita. Joka kymmenennellä perusopetuksen päättävistä oppilaista ei ole riittävää lukutaitoa jatko-opinnoissa selviämiseksi.
Opetushallituksen koordinoima Lukuliike -ohjelma kuvailee lukutaitoa mielen supervoimaksi. Hanke edistää monimuotoista lukutaitoa, joka tarkoittaa luetun tulkintaa, ymmärtämistä ja arviointia. Kyky lukea kriittiisesti perinteistä ja sosiaalista mediaa ei ole syntymässä opittu taito.
Kaunokirjallisuus kehittää ajattelua ja tietokirjat ja sanomalehdet auttavat hahmottamaan maailmaa nyt kriisiaikana ja kaikkina muinakin aikoina. Romaaneja ja sanomalehtiä luetaan nykyään enemmän digitaalisina julkaisuina, mutta muodolla ei ole väliä, sisältö on tärkein.
Kaikki Suomen kunnat on haastettu mukaan lukutaitotyöhön. Paikallisiin ja alueellisiin lukutaitoa edistäviin kuntien yhteisiin verkostohankkeisiin voi hakea valtiolta avustusta 17. syyskuuta asti. Lukuagenteille on tarvetta myös tässä seutukunnassa.
Uudessakaupungissa koulunsa käynyt runoilija Heli Laaksonen on tänä vuonna kirjoittanut Kirjan päivien juhlateoksen, esikoisromaaninsa Ajopuujalan . Hän muistuttaa, että lukuhetki on myös hyvä tapa rauhoittua melskeisessä maailmassa. (US 5.9.)
Kirja vaatii lukijaltaan ainoastaan läsnäoloa. Lukemista harrastava lapsi ja nuori oppii kirjan parissa myös keskittymään, josta on hyötyä opiskeluissa ja elämässä ylipäätään.