Monipuolisesti lahjakas kirjanpainaja

0
Uusikaupunkilainen Lauri Ikonen on monipuolisesti lahjakas. Taustalla kodin seinällä ovat ”Länsiranta” ja ”Sininen meri” yhtenä todisteena tästä luovuudesta, tässä tapauksessa ”Ikosen kubismista”.

Tänään 90 vuotta täyttävä uusikaupunkilainen Lauri Ikonen on saanut elää monin tavoin hyvän elämän. Hän saanut viettää poikkeuksellisen paljon aikaa rakastamassaan saaristossa. Hän on saanut käydä matkailijana 44 maassa. Hänelle on annettu luovuuden lahja, joka on tuottanut öljyvärimaalauksia, taidevalokuvia ja suuren määrän erilaisia kirjallisia tekstejä. Hän sai tehdä myös miltei viisi vuosikymmentä työtä, josta piti.

Hyväänkin elämään sisältyy kuitenkin myös synkkiä ja surullisia vaiheita.

– Kun mieheltä viedään vaimo, vene ja kesämökki, se kirpaisee, hän huokaa.

Lauri Ikonen on Karjalan poikia. Hän syntyi syyskuun 19. päivänä 1930 Viipurin läänin Uudenkirkon Vammelsuun kylässä. Sieltä Ikosen perheen tie vei sodan jaloista Joroisten, Pieksämäen, Lavian ja Nurmijärjen kautta Uuteenkaupunkiin.

– Täältä evakkotien piti jatkua vielä Halikkoon, mutta isä ei halunnut lähteä maaseutupitäjään, vaan meni töihin telakalle, Lauri kertoo.

– Kotiuduin Uuteenkaupunkiin 10-vuotiaana hyvin. Opin täkäläisen kielenkin nopeasti, hän lisää.

Puoliso Leena löytyi sitten myöhemmin Kalannista. Leenan passissa syntymäkunta oli silloinen Uusikirkko Tl, Laurilla siis Uusikirkko Vl.

Heidän pitkä avioliittonsa päättyi viime maaliskuussa Leenan menehtymiseen vaikeaan sairauteen.

Laurin elämästä voisi kirjoittaa syntymäpäivähaastattelussa monella tavalla: kirjapainon painajana, kesämökkiläisenä, matkailijana, harrastekirjoittajana, -valokuvaajana tai -taiteilijana. Kun mitään on vaikea jättää pois aiheuttamatta epätarkkuutta henkilökuvaan, kerrotaan kaikesta ainakin jotain.

Lauri aloitti työt Uudenkaupungin Kirjapainossa 15-vuotiaana vuonna 1946. Eläkkeelle hän lähti vuonna 1995 vajaan 50 vuoden työuran päätteeksi.

– Siihen aikaan ei Uudessakaupungissa ollut nuorelle pojalle paljon vaihtoehtoja. En ollut lukijaluonne. Telakka ja saha olivat, mutta ne eivät minua innostaneet. Moni meni juoksupojaksi kauppoihin. Minä pääsin kirjapainoon, ensin latomoon ja sitten painoon, hän kertoo.

– Ensimmäiset kymmenen vuotta painoin Uudenkaupungin Sanomia . Siihen aikaan lehden painamista ei aloitettu ennen iltakymmentä, jotta myöhäisetkin uutiset saatiin mukaan. Joskus tosin piti käydä hakemassa toimittajia Kirstasta ”panemaan lehti kiinni”. Kotiin pääsi yleensä kolmelta yöllä.

Myöhemmin Lauri siirtyi painamaan kirjoja, julisteita, esitteitä ja paljon muuta. Siinä työssä hänestä kehittyi arvostettu ammattilainen.

– Nautin siitä, että voi työllään vaikuttaa lopputulokseen ja näki työnsä jäljen välittömästi.

Erikoisuutena hänen mieleensä ovat jääneet Iraniin painetut matematiikan oppikirjat.

– Sen painosmäärä oli valtava ja pieni osa siitä tuli Uuteenkaupunkiin painettavaksi. Kirja alkoi meikäläisittäin ”lopusta” ja siellä ensimmäisenä oli shaahin kuva, hän muistelee.

Tärkeysjärjestys on ollut Laurilla monessa asiassa poikkeuksellinen. Näin oli myös perheen isoissa hankinnoissa: ensin ostettiin vene, sitten rakennettiin mökki ja vasta sen jälkeen hankittiin oma asunto.

Se ensimmäinen vene oli Matti Ovaskan tekemä kaunis puuvene. Oma saari löytyi Lepäisten vesiltä Vesikarin naapurista.

– Ostimme pienen Kalliokarin vuonna 1963. Mökin rakensin pitkälti itse parin vuoden aikana. Ensimmäiset löylyt nautimme omassa mökkisaunassa juhannuksena 1965, Lauri kertoo.

Lauri ja Leena Ikonen viettivät mökillään joka vuosi keskimäärin kuusi kuukautta.

– Kolmekymmentä vuotta kävimme sieltä töissä. Silloin piti herätä kello viisi aamulla. Yleensä muutimme kaupunkiin lokakuun puolivälissä, hän muistelee.

Lauri oli istuttanut aikoinaan pienelle kallioiselle saarelle mäntyjä. Yksi niistä isoiksi kasvaneista puista kaatui kuuluisassa itsenäisyyspäivän myrskyssä. Niin tärkeä se Laurille oli, että hän veti sen taljoilla takaisin pystyyn ja siellä se voi edelleen hyvin. Kaikki muukin piti pienellä tuulisella saarella kiinnittää, jottei myrsky veisi niitä mukanaan.

Kuukausi sitten tuo rakas saari ja mökki sitten myytiin. Myös vene on myynnissä.

Monenlainen luovuus liittyy Lauriin vahvasti. Hän on kirjoittanut, kuvannut ja maalannut vuosikymmenien varrella paljon ja tuloksellisesti.

Hän oli jo koulussa ansioitunut ainekirjoittaja.

– Minulla oli ainekirjoituksesta todistuksessa aina 9 tai 10. Suomen kielen opettajamme Tauno Vuori luki jostain syystä ääneen usein juuri minun aineeni, hän muistelee.

Laurin teksteistä ovat myöhemmin saaneet nauttia monet muutkin. Hän on ollut alusta asti Paattipostin keskeinen kirjoittaja. Hän oli 1960-luvulla kansalaisopiston Vaspuuk- lehden päätoimittaja ja hän oli yhtenä kirjoittajana opiston kirjoittajapiirin Taoksia -teoksessa. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu myös Uudenkaupungin Sanomissa.

– Tuntuu, että sanoja tulee, kun ryhtyy kirjoittamaan. Pyrin saamaan kirjoituksiini aina hyvän lopun, hän pohtii.

Valokuvausta Lauri on harrastanut jo 1940-luvulta lähtien. Hänen ensimmäinen kameransa oli venäläinen peilikamera, sitten kaksisilmäinen japanilainen peiliheijastuskamera.

Valokuvaustakin hän opiskeli kansalaisopiston valokuvauspiirissä, jonka vetäjänä hän myöhemmin itse toimi. Valokuvauspiirin pöytäkilpailuissa – joiden tulokset julkaistiin lehdessä – Lauri menestyi aina mainiosti. Palkintoja tuli myös isommissa kilpailuissa.

Se on helppo uskoa, kun selaa hänen upeaa valokuva-albumiaan, joka on täynnä toinen toistaan hienompia todellisia taidekuvia.

Lauri myös kehitti silloiset mustavalkoiset paperikuvansa itse.

Öljyvärimaalausta hän harrasti pitkään. Ensimmäisen maalauksen hän teki vuonna 1951 – tietenkin – Leenalle.

Myös maalausta Lauri opiskeli kansalaisopistossa jo 1940-luvulla. Sen maalauskurssin opettajina toimivat muun muassa Lauri Nila , Raimo Aarras ja Erkki Talari . Hän edisti taiteen asiaa kaupungissa myös laajemmin, sillä Lauri toimi kymmenkunta vuotta taidelautakunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana

Lauri kehitti ihan omanlaisena taidokkaan tyylin, jota on kutsuttu ”Ikosen kubismiksikin”. Lounais-Suomen opistopiirin kilpailussa hän voitti öljyvärimaalausten sarjan. Sitten maalaaminen kuitenkin loppui.

– Turkulainen taidekriitikko Osmo Laine arvioi meidän harrastajien tauluja näyttelyssä kauppaoppilaitoksella. Minun taulujeni kohdalla hän sanoi jotain sellaista, että ”tästä miehestä kuullaan vielä”. Silloin päätin, etten lähde mukaan siihen oravanpyörään, että aina pitää tehdä vaan parempia tauluja. Oli lopettamiseen toki muitakin syitä, Lauri pohtii persoonalliseen tyyliinsä.

Matkailusta muodostui Laurin ja Leenan yhteinen harrastus. Heidän matkailuharrastuksensa alkoi vuonna 1980 samalla tavalla kuin monella muullakin suomalaisella: Leningradin matkalla. Heidän matkustamisensa ei jäänyt kuitenkaan siihen, vaan siitä muodostui tärkeä osa elämää.

Eivätkä he tehneet vain viikon tai kahden matkoja, vaan he viettivät kaikkiaan yhdeksästä talvesta 3-4 kuukautta etelässä: Maltalla, Portugalissa, Espanjassa, Tunisiassa ja Kyproksella.

Heidän passeihinsa on tullut merkintöjä lisäksi muun muassa Meksikosta, Jamaikalta, Singaporesta, Sri Lankasta ja Afrikan maista.

– Viimeisen matkamme teimme pari vuotta sitten Bosniaan. Se oli järjestyksessään 44. maa, Lauri kertoo.

Kulttuuria monipuolisesti harrastanut Lauri Ikonen on osallistunut myös urheiluun. Hän selvisi kaupungin tikkamestariksi vuonna 1987 ja nuorempana hän harrasti yleisurheilua Roimassa.

– Olin lähinnä keskipitkien matkojen juoksija. En menestynyt juoksussa kovin hyvin. Hellitin aina jossain vaiheessa, en halunnut ajaa itseäni ihan loppuun, hän pohtii.

Monissa muissa asioissa Lauri ei ole onneksi hellittänyt. Siitä on osoituksena valinta kansalaisopiston ahkerimmaksi opiskelijaksikin. Ja siitä kertovat luovuuden monipuoliset ja korkatasoiset hedelmät.

Lauri Ikonen viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä.

Matti Jussila

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here