Lomailin heinä-elokuussa neljä viikkoa, se oli pisin kesälomani moneen vuoteen. Lomalla ei tapahtunut kovin ihmeellisiä, mutta jälkikäteen tarkasteltuna loma koostui monesta pienestä hetkestä, jotka jäivät mieleen. Loman aikana auton mittariin tuli kuitenkin yli tuhat kilometriä ajettuja seikkailuja.
Ensimmäiset liki kolme viikkoa reissasin ympäri Suomea. Kävin esimerkiksi pidemmän reissun Pohjois-Savon sydänmailla. Siellä muistin taas, kuinka tärkeitä ovat sukulaisten kesken samassa pöydässä vietetyt hetket.
Saaristoelon makuun pääsin, kun kuljin Paraisilta Nauvoon ja Korpposeen. Merituuli sotki hiukset ja varpaat sai upottaa paahteiseen rantahiekkaan. Aamiaismajoituspaikan omenapuihin ripustetut lyhdyt loivat tunnelmaa myös keskipäivän auringossa.
Hymyn saa huulille myös ne muutamalla hassulla kolikolla kustavilaiselta kirpputorilta löydetyt lautaset ja ne lasinpuhaltajan tekemät pallot, joita en olisi millään raaskinut ostaa.
Kesässä monille tärkeintä on säätila, niin kaiketi se on minullekin, vaikken helteestä pidäkään. En tosin muista niitä loman aikana olleita sadepäiviä, koska silloin olen todennäköisesti siivonnut vaatehuonetta tai tehnyt jotakin muuta epäkiinnostavaa.
Muistan erityisen hyvin muutaman niistä helteisistä illoista, jolloin aurinko oli jo laskemassa ja terassi-ilta oli venähtämässä pitkäksi. Hyvää ruokaa ja kylmää juomaa, aaltojen liplatusta ja musiikkia. Elämä tuntui kovin keskieurooppalaiselta juuri sillä hetkellä ja syksyn loputon pimeys ei vielä painanut harteita.
Eräänä sunnuntaina istuskelimme laiturilla ilman sen ihmeellisempiä suunnitelmia, ehkä ongitaan, ehkä ei. Hetken odottelun jälkeen kalaonni alkoi suosia ja lopulta laiturilta onkien kalaa nousi melkein ämpärillinen.
Hihitän vieläkin, kun muistan erään kummallisen hetken kaatosateisen jälkeisessä paahtavanhikisessä Naantalin illassa, kun kaksi ihmistä katsoo rantabulevardilla toisiaan ihmeissään ja räjähtää samalla sekunnilla nauruun muiden tuijottaessa.
Yhtenä lauantaina vetelehdimme ystäväpariskunnan terassin riippumatoissa ja keksimme yhtäkkiä kokeilla grillissä tehtyä pizzaa. Hetkeä myöhemmin yksi kurvasi kauppaan ostamaan puuttuvat ainekset ja loput jäivät miettimään taikinan ja grillikiven saloja. Lopputuloksena oli liki kesän paras ruokakokeilu.
Kesän merkityksellisimmät hetket näyttävät syntyvän monesta sattumasta ja kenties juuri siitä, ettei odota mitään suurempaa tapahtuvan.
Jälkikäteen katseltuna kesäloma koostui monista hyvistä, pienistä hetkistä, joita on mukava muistella sen huhtikuuhun saakka kestävän marraskuun synkkyydessä. Jos ensi kesäksi uskaltaisi suunnitella jo jotakin.
Katja Kaartinen
toimittaja