Pelkkä taito moottorisahan käyttämiseen ei riitä, jos haluaa tulla hyväksi moottorisahaveistäjäksi. Ei, sillä ollakseen hyvä veistäjä tarvitsee myös luovuutta ja taiteellista sielua – hänellä täytyy olla kyky nähdä pölkyn sisälle.
Edellä seisova luonnehdinta on lähes suora lainaus moottorisahaveistoa jo neljännesvuosisadan ajan harrastaneelta Novidan eläkkeellä olevalta rakennuspuolen työnopettajalta, kalantilaiselta Timo Kulmalalta .
Viikonvaihteessa Kulmala toimi vetäjänä Vakka-opiston kautta aikojen ensimmäisellä moottorisahaaveiston peruskurssilla Kaukan kylätalolla Pyhärannassa.
– Olen ilahtunut siitä, että mukaan tuli toistakymmentä innokasta. Aikaakin on riittävästi eli kokoonnumme neljänä päivänä. Jos kaikki pitäisi ahtaa vaikka vaan neljään tuntiin, niin siinä ajassa ei ehtisi vielä kunnolla edes vehkeitä purkaa, Kulmala selvittää.
Timo Kulmalan mukaan suomalaiset puut eli esimerkiksi mänty, kuusi, haapa ja leppä ovat hyviä veistettäviksi, samoin hyvin säätä kestävä lehtikuusi. Kovat ulkomaiset puut eli esimerkiksi tiikki ja mahonki ovat sen sijaan ihan liian kovia sahalle.
– Haavan ongelma on siinä, että se kerää kasvaessaan hiekkaa ja teroitushommiin joutuu aika usein, neuvoo Kulmala.
– Terän täytyy olla ylipäätään kunnossa, on työstettävä puu sitten mitä tahansa, hän tietää.
Moottorisahaveiston perinteisesti suosituimmaksi malliksi Kulmala nostaa karhun, mutta riittävän taitava tekijä pystyy luomaan puusta muutakin. Itse Kulmala aikoo veistää seuraavaksi tilauksesta leijonan.
Erikoisen mallin itselleen oli valinnut myös Kaukassa ensimmäisen veistoksensa tehnyt vehmaalainen Petri Perkiö . Hänen pölkkyään kiersi käärme.
– Tämä tulee kotitien päähän toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Pölkyn aion polttaa vähän tummemmaksi ja itse käärme on hiukan vaaleampi. Kruunana kokonaisuudelle aion takoa vielä talon numeron, suunnittelee Perkiö.
– Karhua lähdin alun perin tekemään, mutta lopullinen aihe syntyi edellisenä iltana, hän paljastaa.
– Kurssilla olen oppinut ennen muuta sen, missä asennossa terän kuuluu olla puuta lähestyttäessä, Perkiö miettii.
Veistokurssin juniorin epävirallinen titteli meni pyhämaalaiselle Iiro Kivistölle , jolla on ikävuosia mittarissa vasta 23. Lauantaina Kivistö veisti jo pienen karhun ja sunnuntaina aiheena oli pöllö.
– Opiskelen muotoilua Lahden muotoiluinstituutissa ja konkreettinen tekeminen on ihan eri juttu kuin jos tekisi 3D-mallin tietokoneella. Sahan käyttö on toki hallussa, mutta kuvanveistoa en ole aiemmin kokeillut, tiivistää Kivistö.
– Suurin ero tietokonemallintamiseen taitaa olla siinä, että nyt käytetään menetelmiä, jotka eivät vanhene koskaan. Digitaaliset työkalut sen sijaan voivat olla vanhoja hyvinkin pian, Kivistö vertaa.
Asko Tanhuanpää
