Tasainen metsä on harvoin hyvä sienipaikka

0
Aina pätevä yleisohje on se, että poimi vain sieniä, jotka tunnistat varmasti. Punainen kärpässieni on kaunis mutta myrkyllinen. Kuvituskuva.

– Kantarelleja on tänä syksynä tullut älyttömän hyvin, sienineuvoja Matti Becker sanoo.

Becker ei ole ainoa, joka hehkuttaa hyvää sienisyksyä. Varsinkin kantarelleja on kuulemma löydetty määrättömästi ja Facebookiin on yksi, jos toinenkin ladannut kuvan keltaisena hehkuvista herkkuesiintymistä. Miksi niitä ei sitten kumminkaan löydy, kun itse kiskoo saappaat jalkoihinsa ja lähtee toiveikkaana metsään? Missä ne erinomaiset sieniesiintymät ovat?

– Puhun kolmesta sienestysvyöhykkeestä. Ensimmäinen on mummovyöhyke eli se, mihin pääsee kävellen tai polkupyörällä. Sinne ei kannata mennä. Sitten on viikonloppuvyöhyke, jonne lähdetään autolla. Sinnekään ei kannata mennä. Väliin jää vyöhyke, jossa muut eivät käy, mene sinne. Jos menet autolla, älä koskaan pysäköi paikkaan, jonne on helppo pysäköidä, sillä sinne on ihan varmasti jo pysäköity ja sienet on poimittu, Becker neuvoo.

Jos metsään menee kantarellit mielessä, kannattaa tarkkailla puustoa ja maaston muotoa. Sienineuvojan mukaan tasainen metsä on harvoin hyvä sienipaikka, sillä sienet viihtyvät rinteissä, joissa vesi pääsee virtaamaan. Kantarellit viihtyvät myös koivujen läheisyydessä. Esimerkiksi järvien rantakoivikot ovat paikkoja, jotka kannattaa käydä katsomassa.

Tatteja ei ole juurikaan löytynyt, Becker kertoo. Hän kuitenkin arvelee, että niitä voi vielä olla tulossa. Suppilovahverot ovat toistaiseksi pieniä ja niitä kannattanee lähteä poimimaan vasta jonkun ajan päästä.

– Rouskuja ei ole vielä paljon näkynyt. Sikurirouskuja on jonkun verran, mutta en itse arvosta sitä, vaikka se on nyt jonkunmoinen trendisieni. Siinä on vahva haju, joka jää vaatteisiin ja huoneisiin pitkäksi aikaa. Lampaankääpiä ja vaaleita orakkaita olen poiminut ja niistä pidän kovasti. Suosikkisieneni on mustavahakas, siinä on hyvä, pähkinäinen aromi.

Sienisyksy näyttää hyvältä, mutta tilanne voi vaihtua nopeasti ensimmäisten yöpakkasten myötä. Becker kannustaa kaikkia menemään sienimetsään ja käy siellä myös itse, vaikka kotona pakastin on jo täynnä marjoja ja vielä viime satokauden sieniä.

– Harmi, kun täälläpäin ei ole paikkaa, jonne voisi myydä sieniä.

Suomalaiset tunnistavat Beckerin mukaan yleisimmin kantarellin, jonkin rouskun ja suppilovahveron. Sienten tunnistaminen on ehdoton edellytys niiden syömiselle, joten uhkarohkeus kannattaa säästää muihin lajeihin kuin sienestykseen.

– Kaikki valkoiset sienet lampaankääpää ja vaaleaorakasta lukuun ottamatta kannattaa jättää maahan. En poimisi myöskään mitään pieniä, ruskeita sieniä. Suppilovahvero on ruskea, mutta sen lakki on suppilomainen ja jalka litteä.

Becker syö sieniä mieluiten kastikkeessa tai risotossa, jota hän valmistaa tateista. Sienisaalis pitäisi puhdistaa ja valmistaa ruoaksi tai säilöä mahdollisimman pian.

Varsinkin tatit pilaantuvat jo päivässä ja viimeistään kahdessa vaikka ne säilyttäisi jääkaapissa, kantarellit saattavat sietää vähän pitempää odottelua.

Becker luennoi kansalaisopistossa viime tiistaina sienten tunnistamisesta. Tänään torstaina hän vetää sieniretken, joka lähtee Kalannin SEO-asemalta klo 17. Mukaan voi ilmoittautua paikan päällä.

Pirkko Varjo

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here