Taidegalleria Horisontin lokakuun näyttely esittelee islantilaista mielenmaisemaa. Näyttelyn kuvat on tänä keväänä ottanut islantilaissyntyinen, nykyisin Taivassalossa asuva Rannveig Steinthórsdóttir.
– Näyttelyn nimi on Minun Islantini , koska halusin tuoda kuvillani esille sitä maata, joka ei ole jatkuvasti turistien kansoittama. Lähdin Islantiin sisarteni ja äitini luokse maaliskuun alussa. Aioin olla maassa muutaman viikon, kunnes korona muutti suunnitelmani ja olin lopulta siellä kuusi kuukautta, ennen kuin pääsin palaamaan Suomeen, Steinthórsdóttir kertoo.
Islannin saaren muotoon sommiteltujen valokuvien katsominen kannattaa aloittaa Steinthórsdóttirin ohjeiden mukaan seinän keskeltä. Ensimmäisenä on kuva purosta, josta Steinthórsdóttirin äiti haki vettä, kun tytär oli pieni.
– Muualta ei silloin saanut vettä. Keskelle olen myös valinnut kuvan Akrafjallin vuoresta, koska se on paikka, jonka vieressä minä kasvoin. Islantilaiset maisemat ovat minulle todella rakkaita ja ne kulkevat sielussani aina mukana, Steinthórsdóttir kuvailee.
Valokuvat kierrättävät katsojaa ympäri Islannin esitellen esimerkiksi vuoria, vesiputouksia, mustaa hiekkarantaa ja petollisia vuorovesiä. Oman kuvansa on saanut myös esimerkiksi islantilainen metsä sekä satamakaupunki, josta kulkee laivalinja Tanskaan.
– Kuvasin myös suuren kiven Länsi-Vuonojen alueella lähellä Dragnesiä. Kivi on kansantarun mukaan paikallisten tuntema peikkonainen, joka muuttui kiveksi auringon noustessa, Steinthórsdóttir kertoo.
Islannissa Steinthórsdóttiria ympäröivät paikat, joihin liittyy kansantarinoita. Islannissa kerrotaan ja lauletaan maan syntyhistoriaan liittyviä kansantarinoita lapsille jo pienestä pitäen.
– Nämä paikat ja tarinat saavat mielikuvituksen liikkeelle. Erikoisia paikkoja on joka puolella Islantia. Otin turistien suosimista paikoista valokuvia, mutta sellaisista näkökulmista, mitä kaikki eivät tule valinneeksi, Steinthórsdóttir kuvailee.
Islanti on täynnä uskomuksia piilossa elävästä väestä. Heidän sanotaan elävän joka puolella maata ja on olemassa jopa karttoja, jotka näyttävät heidän asuinsijojensa paikat.
Näkymättömien olentojen ulkonäköä ja tehtäviä on Islannin taideteollisuusakatemiasta kuvanveistäjäksi valmistunut Steinthórsdóttir myös pohtinut näyttelyssään. Oman pienen lasilaatikkoon rakennetun elinympäristönsä näyttelyyn ovat saaneet muun muassa Metsäpiru, Rantojen vaeltaja, Lukutoukka ja Valokeiju.
– Piilossa eläviä olentoja voisi olla olemassa ja ehkä onkin. Elämä on täynnä salaisuuksia, Steinthórsdóttir hymyilee.