Vammaispalveluiden järjestäminen kaupungille verrokkikuntia kalliimpaa

0
Kaupunki tilasi ulkopuoliselta konsulttiyhtiöltä selvityksen, jossa tarkasteltiin sosiaali- ja terveyspalveluiden kuluja. Esimerkiksi kaupungin vammaisille antamat palvelut ovat kalliimpia kuin verrokkikunnissa.

Uudenkaupungin asukkailleen tarjoamat sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan jonkin verran halvemmalla kuin muissa vastaavissa kaupungeissa. Toisaalta esimerkiksi uusikaupunkilaisten vammaispalveluiden kustannukset ovat kaupungille keskivertoa kalliimpia.

Ikäihmisten hoivapalvelut, perhepalvelut ja aikuisten sosiaalipalvelut puolestaan tuotetaan kaupungissa halvemmalla kuin muissa vastaavankokoisissa kunnissa.

Tiedot selviävät Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyspalveluita tilauksesta tarkastelleen NHG:n eli Nordic Healthcare groupin vanhemman osakkaan Fredrik Hersen analyysistä. Analyysissä keskityttiin annettujen palveluiden määrään sekä niiden hintoihin, mutta ei esimerkiksi palvelun laatuun.

Tarkastelu tehtiin talouslukuihin, erilaisiin tilastoihin ja Kuntamaiseman asiantuntijaraporttiin perustuen. Lisäksi Herse sai tietoja kaupungin viranhaltijoiden haastatteluista sekä kaupungin sosiaali- ja terveyspuolen työntekijöiden työpajatoiminnan kautta. Tuloksia on esitelty syyskuussa sekä kaupunginvaltuuston että sosiaalilautakunnan kokouksissa.

– Uuttakaupunkia verrattiin yli 7 000 asukkaan kuntiin ympäri Suomen, esimerkiksi Maskuun, Nivalaan ja Iisalmeen. Selvitimme pyynnöstä muun muassa sitä, onko kaupungin tarjoamissa vammaispalveluissa kehittämispotentiaalia. Osa verrokkikunnista tuottaa laajemmin yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyspalveluita ja verrokeista vain Kemi ja Raisio tuottavat palvelunsa itsenäisesti, Herse toteaa.

Hersen analyysi osoittaa, että esimerkiksi ikäihmisten hoivapalvelut ovat Uudellekaupungille noin kahdeksan prosenttia edukkaampia kuin muissa vastaavissa kunnissa.

Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon kustannukset ovat puolestaan Uudessakaupungissa jonkin verran kalliimpia ja vammaispalvelut merkittävästi kalliimpia kuin muissa vastaavissa kunnissa.

Erikoissairaanhoidon kustannuksia on kuitenkin jo saatu Uudessakaupungissa laskuun kaupungin omia peruspalveluita vahvistamalla.

– Vammaispalveluiden kustannukset ovat kasvaneet kaupungissa kolmen vuoden aikana yli 16 prosenttia, vaikka asiakasmäärät ovat hieman laskeneet. Vammaispalveluiden kustannukset ovat korkeita väestöön ja vammaisetuuden saajiin suhteutettuna, Herse summaa.

Lakisääteisissä vammaispalveluissa Uudenkaupungin asiakaskohtaiset kustannukset ovat esimerkiksi Loimaata tai Laitilaa jopa tuplasti kalliimpia.

Palvelurakenteen keventäminen näkyy säästönä

NHG:n vanhempi osakas Fredrik Herse tarjosi kaupungille myös useamman sivun verran kehittämistoimenpiteitä, joiden avulla voisi saada mahdollisia lisäsäästöjä kaupungin talouteen. Yhtenä esimerkkinä on työntekijöiden työnkuvien uudelleenmiettiminen.

Hersen mukaan kaupungin olisi syytä käydä läpi esimerkiksi vammaispalveluiden myöntöperusteet sekä neuvotella Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymän eli Peimarin kanssa siitä, mitä palveluita asiakkaalle kuuluu.

– Vammaisen henkilön palveluiden vuosikustannukset saattavat helposti kohota satoihin tuhansiin. Uusille asiakkaille kannattaa miettiä myönnettävän palvelun tasoa, jotta ne ovat oikeassa suhteessa vamman tasoon. Vanhojen sopimusten palvelutason muuttaminen on hankalampaa, Herse toteaa.

Uusikaupunki on jo useamman vuoden ajan pyrkinyt keventämään sosiaali- ja terveyspuolen palvelurakennettaan ja se näkyy Hersen mukaan kokonaissäästönä.

– Erikoissairaanhoito on Uudessakaupungissa jonkin verran kalliimpaa kuin verrokkikunnissa, mutta kehitys on pitkällä aikavälillä aika hyvää. Kolmen vuoden aikana kustannukset ovat pysyneet samana tai laskeneet, Herse lisää.

Hersen mukaan suurin sosiaali- ja terveyspuolen laskennallinen kustannussäästöpotentiaali löytyy Uudessakaupungissa erikoissairaanhoidosta ja vammaispalveluista. Säästöjen toteuttaminen vaatisi kuitenkin toiminnan kehittämistä ja yhteistyötä yli organisaatiorajojen.

– Välivaiheen asumispalveluita eli esimerkiksi senioritaloja kannattaisi ylipäätänsä suosia lisää, Herse toteaa.

Erityisesti koholla kaupungissa ovat sisätautien hoidon ja kirurgisten hoitokäyntien kustannukset. Hersen mukaan Uudessakaupungissa käydään melkein kaksi kertaa useammin yhteispäivystyksessä kuin verrokkikunnissa.

– Sisätautien kustannuksia selittänee mahdollinen ylihoito. Suhteutettuna väestöön Uudessakaupungissa on paljon poliklinikkakäyntejä kaikilla erikoisaloilla. Toisaalta sairaalan hyvä saatavuus lisää yleensä kustannuksia, Herse lisää.

Yhteistyö viranhaltijoiden, lautakuntien, kaupunginhallituksen ja -valtuuston kanssa lisäisi Hersen mukaan keskustelua ja sitä kautta avoimuutta. Avoimuudella voidaan paremmin ennakoida sitä, pysytäänkö sote-puolella budjetissa vai ei.

– Vakka-Suomen sairaalan toimintaa tulisi tarkastella kriittisesti. Vammaispalveluiden organisaatiota ja asiakasohjausta tulisi kehittää esimerkiksi uusien vakanssien avulla. Aikuispsykososiaalisen ostopalveluita tulisi tarkastella ja kotiin vietäviä mielenterveyspalveluita kehittää, Herse summaa.

Vammaispalveluiden kehittäminen jo käynnissä

Uudenkaupungin sosiaali- ja terveysjohtaja Sari Rantasen mukaan kaupunki pyysi konsulttiyhtiö NHG:ltä analyysin, koska kustannusten kasvu kaupungin sosiaalipalveluissa huoletti ja syy haluttiin selvittää.

– Tosin myös budjetoinnissa oli puutteita, ja se sai muutokset näyttämään isommilta kuin ne olivatkaan, Rantanen myöntää.

Rantasen mukaan vammaispalvelut ovat kaupungin sosiaali- ja terveyspuolella ongelmallisin palvelualue, siksi NHG:tä pyydettiin perehtymään erityisesti siihen.

– Tiesimme myös, että vammaispalvelut on hankalin palvelualue muuttaa ja mahdolliset muutokset vaativat poliittista päätöksentekoa. Vammaispalvelut on myös suojattu voimakkaammin lailla, Rantanen lisää.

Hän myöntää, että NHG:n analyysistä selvinnyt vammaispalveluiden yksilökohtaisten kustannusten kolminkertaisuus verrokkikuntiin yllätti.

– Vammaispalveluiden kehittämistyö on jo käynnistynyt kaupungissa. Erityisesti vammaispalveluiden kohdalla kaupungin koko on ongelma. Isommalla väestöpohjalla palveluiden oma tuotanto ja niiden järjestäminen olisi helpompaa, Rantanen summaa.

Vammaispalveluita tarjotaan kaupungissa pääosin ostopalveluina ja Rantasen mukaan tuottajilla on pitkälti monessa palvelussa jopa monopoli.

– Kehitysvammahuolto on keskittynyt Peimarin kuntayhtymään, joka on kuitenkin hyvin itsenäinen yksikkö, Rantanen lisää.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here