Ala jota ei ole olemassa

0

Siitä on yli 30 vuotta, kun esiinnyin ensimmäistä kertaa palkkiota vastaan. Kyseessä oli Uudenkaupungin Urheilijoiden tapahtuma uutuuttaan kiiltävässä Crusell-salissa. Esitys kesti 7 minuuttia ja sain siitä palkaksi 50 markkaa ruskeassa kuoressa. Veroja ei maksettu, mutta rikos lienee vanhentunut.

Nyt vuonna 2020, yli 20 ammattivuoden jälkeen joudun todistelemaan päivästä toiseen, että tämä on oikeaa työtä, jolla on tekijänsä ja jonka turvin on vaikea tulla rajoitusten ja säädösten keskellä toimeen. Ihmeellisintä on, että maamme hallitus ei tunnu tajuavan, että Suomessa on yli 3000 tapahtumia ja niiden sisältöä tuottavia yrityksiä, joilta työ loppui keväällä pandemian puhjettua ensimmäisten joukossa ja viimeisten joukossa ne ovat palautumassa.

Tapahtuma-ala on monimuotoinen. Alalla toimii isoja yrityksiä, joilla on varastossa äänentoisto- ja valokalustoa kymmenien tai satojen tuhansien eurojen arvosta. Näitä yrityksiä on ehtinyt jo kaatua, kun hallitus on pohdiskellut, että miten näitä toimijoita tulisi kohdella.

Ravintola-ala sai oman tukipakettinsa ja vaikka se ei pelastanut kaikkia, on se silti huomioitu. Matkailulle on kehitelty omaa tukipakettia. Kun tehtaita on suljettu, paikalle rientää ministeridelegaatio arvostelemaan päätöstä ja kertomaan, että kaikki tarvittava tuki ohjataan paikkakunnalle.

Kun tapahtuma-ala on riutunut puolen vuoden ajan, osa menettänyt kaikki työt, on hallitukselle ollut vaikeaa jopa hahmottaa, että tällainen ala on yleensä olemassa. Ennen kesää kukaan ei edes tiennyt, että alalla työskentelee vakituisesti lähes 20 000 työntekijää ja osa-aikaiset sekä keikkatyöläiset mukaan luettuna yli 150 000.

Kuten kriiseissä yleensä, osa voittaa, suurin osa häviää. Myös alan sisällä on voittajia ja häviäjiä. Ne, jotka ovat osanneet tai kyenneet muuttamaan toimintaansa esimerkiksi järjestämällä keikkoja tai tapahtumia verkossa sekä pystyneet tuottamaan livetapahtumat turvallisesti, ovat voittajia. Ne joille tämä on ollut joko mahdotonta tai osaamisen ulkopuolella ovat auttamatta jääneet työttömiksi.

Lasken itseni voittajiin, sillä olen kyennyt tuomaan esitykseni osaksi hybriditapahtumia ja myös onnistunut myymään niitä. Tämä ei vähennä silti harmitustani niitä kohtaan, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Pianisti voi pitää konsertin verkossa, mutta onnistuuko se enää yhtä helposti improteatteria tarjoavalta ryhmältä?

Viimeistään nyt olisi hallituksen ymmärrettävä, että se on itse, tosin hyvästä syystä, rajoittanut näiden yritysten toimintaa, joten sen tulisi myös tavalla tai toisella tukea näitä toimijoita vaikeimman yli. Työmme merkitys on yleensä juuri kriiseissä noussut esille, sillä mm. sota-aikoina valtioilla on omat viihdytysjoukkonsa, koska tiedetään, että jaksamme paremmin, jos meille tarjotaan hetken irtautumista todellisuudesta.

Nyt näyttäisi olevan päinvastoin. Onko Netflix ja TikTok luonut illuusion siitä, että kulttuuria ja viihdettä ei enää tarvita? Toivottavasti ei. Tapahtuma-ala tarvitsee tukea ja se kaikki alkaa siitä, että hallitus edes myöntää, että olemme olemassa. Tähän mennessä tuntuu, että se ei ole tajunnut sitäkään.

Pete Poskiparta

kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here