Kappale kauheinta Vakka-Suomea

0
Toimittaja Terhi Raumonen kerää Vakka-Suomen synkkiä tarinoita yksien kansien väliin. Matkaoppaan tyyliin etenevä teos tutustuttaa lukijansa esimerkiksi Kalannin Kuninkaanlähteeseen, jonka pohjalta löytyy tarinan mukaan tiililadontaa. Se, miksi lähteeseen on ladottu tiiliä, selviää tulevasta kirjasta.

Hyviä uutisia vakkasuomalaisille, täällä on nimittäin yhä runsaasti löytämättömiä ja kätkettyjä aarteita.

– Tosin osaa niistä kätketyistä vanhoista aarteista vartioi jonkinlainen haltia, joten on jokaisen omalla vastuulla, uskaltaako niitä aarteita lähteä etsimään, vaihtoehtoista teosta alueen historiasta parhaillaan kirjoittava Terhi Raumonen lisää.

Vakka-Suomen alue on historialtaan jännittävämpi kuin moni uskoisikaan. Täältä löytyy esimerkiksi tarinoita noituudesta, maantierosvoista, kummituksista, järviolennoista ja kalevanpojista eli jättiläisistä. Alueeseen liittyy myös monenlaisia tosipohjaisia tragedioita teloituksista tappajasusiin ja murhiin.

Raumonen kerää näitä tarinoita parhaillaan ja koostaa niistä matkaopasta synkkään Vakka-Suomeen. Tarkoituksena on paketoida paikallishistoriaa erilaiseen muotoon ja saada sille uutta yleisöä.
– Toimittajana en halua kertoa kirjassani pelkkiä taruja, joten tarkistan tarinoiden aikakauden faktat mahdollisimman tarkkaan. Teoksessa on kolmenlaisia tarinoita: ne ovat totta, voisivat olla totta tai ovat tarua, mutta kiinnostavaa sellaista.

Raumonen toteaa monen tapahtuman liittyvän jollain tavalla totuuteen, mutta kansa on värittänyt tekstiä samalla, kun sitä on kerrottu eteenpäin. Sen jälkeen niistä on tullut kansantaruja, joiden avulla moni yrittää niitä kätkettyjä aarteitakin metsästää.

Pyhärantalaissyntyinen toimittaja Raumonen kertoo, kuinka hän jo aikoinaan Laitilan television toimittajana löysi monenlaisia jänniä tarinoita, mutta osa niistä jäi tv-juttujen lopullisten versioiden ulkopuolelle. Tarinat jäivät jemmaan mielen sopukoihin.

– Törmäsin viime talvena Haaga-Helian ammattikorkeakoulun digimarkkinointikurssilla opinnäytteeseen synkästä turismista. Innostuin itselleni vieraasta aiheesta ja totesin, että Vakka-Suomi on minulle ominta aluetta, joten onhan siitä kirja tehtävä, Raumonen kuvailee.

Raumonen on päätynyt syntymäpitäjästään Pyhärannasta Rauman ja Laitilan kautta Helsinkiin. Hän kertoo kokevansa jokaisessa asuinpaikassaan kotiseutuinnostusta ja sitä hän haluaa tulevalla kirjallaankin levittää.

– Ympäristön ja historian tunteminen auttaa alueen uutta asukasta myös kotiutumaan. On helpompi kotiutua ja rakentaa omaa uutta elämäänsä alueelle, kun tietää, miten alueella on ennen eletty. Tutustumisen voi aloittaa vaikkapa maisemaan sijoitetuista tarinoista ja tällä kertaa teemana ovat synkät tarinat, Raumonen pohtii.

Raumonen muistaa lukeneensa jo lapsena isoisänsä kirjahyllystä vuodelta 1954 olevaa pyhärantalaisen Akseli Kajantolan Aikain taikaa -teosta, jossa kerrotaan paikallisten ihmisten tarinoita ja kansantaruja.

– Omassa teoksessani venytän synkän turismin käsitettä murhenäytelmistä kaikenlaiseen salaperäiseen, kuten kätkettyihin aarteisiin ja paikkoihin liittyvään taikauskoon. Tosielämän raakuuksiin olen yrittänyt vetää sadan vuoden rajaa, etten loukkaa teoksellani kenenkään elossa olevia sukulaisia, kotimaista kirjallisuutta ja kulttuurihistoriaa opiskellut Raumonen lisää.

Tähän mennessä hän on käyttänyt pohjatyönsä lähteinä kirjoja, vanhoja sanomalehtiä, Kalanti-seuran blogia, Museoviraston ja Kansallismuseon tietokantoja sekä Kansallisarkistoa.

– Kalanti-seuralta olen saanut esimerkiksi listan sisällissodan kohteista Vakka-Suomessa. Johdatan lukijan myös näille paikoille. Kevääseen 1918 liittyvät tarinat ovat ehkä tuoreimpia, joita otan kirjaani.

Raumonen on kirjoittanut aiemmin tekstejä eri kirjoittajien teksteistä koostettuihin antologioihin. Hänen kynästään ovat myös Laitilan Louhenlinnan Kivellä soutajat ja Sampo irti -näytelmät. Päivätyötään hän tekee vapaana toimittajana.

– Synkkää matkaopasta varten sain apurahat Suomen tietokirjailijoilta ja Uudenkaupungin suomalaisen seuran säätiöltä, joten voin kirjaa varten ottaa päätyöstäni vapaapäiviä.

Kirjan on tarkoitus ilmestyä ensi kesäksi. Teoksen työniminä hän on pallotellut vaihtoehtoja Synkän ja salaperäisen Vakka-Suomen ja Kappale kauheinta Vakka-Suomea -välillä. Kirja ilmestyy sekä paperiversiona että sähköisenä.
Raumonen kaipaa yhä kiinnostavia tarinoita kirjaansa. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteen terhi.raumonen(a)gmail.com.

Kalanviljelyä, uhrilähteen etsintää ja maantierosvoja

Yksi toimittaja Terhi Raumosen kirjaan valitsemista tositarinoista kertoo Kalannin kirkkoon haudatusta ruotsalaisesta aatelismies Nils ”Niilo” Kijlistä. Hän oli 1600-luvun alussa Ruotsin rahastonhoitajana Suomessa ja Turun väliaikaisena käskynhaltijana. Kijilillä oli tiettävästi kaksi kartanoa Kalannissa. Toinen Uussaaressa ja toinen lähellä Kuninkaanlähdettä.

– Paikalliset liittivät mieheen monenlaista taikauskoa. Hän harrasti Kuninkaanlähteellä myös salaperäistä kalanviljelyä. Kertoman mukaan lähteen pohjaan olisi ladottu tiiliä ja siitä olisi tehty kalankasvatusallas. Kijlin jäljiltä pitäisi löytyä jostakin myös kätketty aarre, Raumonen paljastaa.

Moni paikallinen tuntee tarinan Maijan kalliosta. Tarina liittyy 1700-luvun puolivälillä Kylähiidessä eläneeseen Maria Matintyttäreen. Perimätiedon mukaan hän meni naimisiin ja teki aviorikoksen. On mahdollista, että Maria olisi tullut vuonna 1766 raskaaksi, synnyttänyt avioliiton ulkopuolisen lapsen, surmannut tämän ja piilottanut hänet metsään eläinten syötäväksi. Lapsen ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty. Maria Matintytär mestattiin ja poltettiin roviolla, jonka jälkeen kalliota alettiin kutsua Maijan kallioksi. On mahdollista, että Maria ei ole ainoa kalliolla poltettu, koska moni paikallinen tietää samaan kallioon liittyvän tarinan myös Hannan hiilistä.

Raumonen sivuaa kirjansa tarinoissaan myös esimerkiksi Kalannin Männäisten rajalla sijaitsevaa Tapanin lähdettä. Kyseessä on uhrilähde, johon on liitetty myös parantamistaikoja.

– Usein lähteisiin piti viedä jokin uhri, esimerkiksi värjätty naru, jossa oli tietty määrä solmuja. Sen jälkeen lähteeltä piti poistua vaikkapa väärin päin kävellen. Uhrilähteiden on luvattu parantavan esimerkiksi silmäsairauksia tai syyliä.

Seuraavaksi Raumonen aikoo tutustua Kalannin Sahantien varrella sijaitsevaan Puolimatkan kallioon. Se sijaitsee melko tarkasti Männäisten ja Kylähiiden puolivälissä. Siellä on nimittäin ollut maantierosvojen torppa. Onpa eräs viinaan menevä kirkollisvaikuttajakin saanut siellä surmansa.

– Tämän isännän sukunimi löytyy myös omasta sukupuustani, koska isoäidilläni on sukua Kalannissa, Kirjoitan siis kirjaan myös oman sukuni historiaa, Raumonen paljastaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here