Kesärenkinä Saksanmaalla

0

Berliinin muurin murtumisesta alkoi prosessi, joka johti Saksojen yhdistymiseen 30 vuotta sitten. Länsi-Saksalla ja minulla oli yhden kesän suhde 55 vuotta sitten.

Vielä 60-luvulla ei ollut tapana lähteä ulkomaille töihin. Kielikurssilla ehkä käytiin ja tytöt Ruotsissa piikomassa. Kuten moni muukin maaseudun lapsi olin ujo ja arka. Siksi en vieläkään tajua, mistä tempaisin sellaisen puhdin, että lukion toisen luokan jälkeen hommasin harjoittelijan paikan Saksasta.

Laitilan yhteiskoulussa kun luettiin pitkää saksaa, niin kielitaitoa piti petrata. Halusin avartaa myös maailmankuvaani, joka oli yhtä kapea kuin näkymä kotini Kylähiiden Alisentalon navetan sontaluukusta. Tuolloin kolmeen jaettu Saksa oli kiinnostavasti politiikan polttopisteessä.

Olin ikäni kotona tehnyt maatilan töitä, ajanut traktoria 5- ja puimuria 10-vuotiaana, kitkenyt juurikaspeltoja ja huhkinut heinäpelolla. Sitä samaa tein Bremenin lähellä isolla maatilalla, jossa kasvatettiin 100-päistä lihakarjaa.

Muutama eroavaisuus Suomeen tuli vastaan. Kuten se, että heiniä ei nostettukaan seipäille. Täällä ne pöyhittiin maassa, ajettiin karhelle ja nostettiin siitä kärryille. Kun kesän 1965 sää oli aika sateinen, epäilen, mahtoivatko heinät säilyä navetan ylisillä palamatta? Tuorerehua tehtiin suuriin aumoihin, päälle pressuja ja kasa auton renkaita. Jopa AIV-säiliö löytyi tilalta!

Juhannuksena yllätti se, ettei sitä Saksassa ollutkaan. Töitä paiskittiin aattonakin. Tuskaani lisäsi se, että tiesin samaan aikaan kavereitten olevan Yyterissä Rolling Stonesin keikalla. Koti-ikävän lisäksi kaihersi se, mistä kaikesta 18-vuotias uskoi jäävänsä kokonaan paitsi – tanssilavat, rautalankayhtyeet, tytöt…

Länsi-Saksaa tuli nähtyä laajasti. Erityisesti Berliini, jonka keskelle oli vain neljä vuotta aiemmin noussut yhdessä yössä muuri, sävähdytti. USA:n valvontasektorin ”Checkpoint Charlien” läpi sai poiketa pariksi tunniksi DDR:ssä. Se aika riitti hyvin näkemään elintason eron sosialismissa.

Nyt tuo raja-asema on museoitu muistomerkiksi rautaesiripun vuosilta. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten jaettu kaupunki on muuttunut. Ehkä se onnistuu jopa Saksan perheeni kanssa, kun olemme pitäneet vuosittain yhteyttä.

Kuvittelen saaneeni kesästäni aika lailla uutta perspektiiviä Saksojen ja muun Euroopan historiaan. Jos uudistuin itse, niin sama tapahtui laivoille. Kun Travemündeen mennessä höyrylaiva Wellamo puksutti kaksi yötä, niin elokuussa palasin Suomeen uudella m/s Finnhansa-luokan aluksella – yhdessä vuorokaudessa.

Ai niin – seuraavana keväänä kirjoitin saksasta vahvan L:n .

Tarmo Kangas

ex-asianajaja (eläkkeellä)

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here