Pohitullin koulun neljäsluokkalaisia kävi retkellä Suontaan maitotilalla Kalannissa. Reilun 30 lapsen ryhmässä se oli monille ensimmäinen kerta kun he näkivät, mistä maito oikeasti tulee.
Juho ja Merja Salmela hoitavat 70 lypsylehmää käsittävän maitotilansa kahdestaan. Tilalla on myös nelisenkymmentä päätä nuorta karjaa. Lypsylehmät asuvat suuressa pihattonavetassa, jossa niiden lypsämisestä huolehtii robotti. Ihmistä tarvitaan kuitenkin joka päivä, Salmelat kertovat.
– Kaikki lehmät eivät joko osaa tai uskalla mennä robotin lypsettäviksi. Myös vasikat tarvitsevat maitoa aamuin illoin ja makuuparret pitää puhdistaa ja kuivittaa. Eläimiä on tietysti myös tarkkailtava jatkuvasti jotta tiedetään, että kaikki on hyvin. Hankimme lypsyrobotin kahdeksan vuotta sitten ja se on helpottanut valtavasti työtä. Silti tässä mennään täysin eläinten ehdoilla. Jos lehmä sairastuu, niin juhliin ei lähdetä, vaikka olisi jo puku päällä. Niinkin on käynyt.
– Koululaisryhmä tuli tilalle reippaasti polkupyörillä. Mukana olivat opettajat Erika Lehtonen ja Mika Julkunen sekä koulunkäynninohjaaja Teija Vähätalo .
– Tämä vierailu sopii hienosti ympäristötiedon maatilajaksolle ja tästä saadaan aihetta myös äidinkieleen, Lehtonen kertoi.
Navettaan tutustuttiin kahdessa ryhmässä. Toista veti emäntä ja toista perheen vanhin poika Santeri Heinonkoski . Ennen sisälle astumista jalkaan puettiin suojatossut ja saatiin ohjeet siitä, miten lehmiä lähestytään.
– Lehmät ovat kilttejä eläimiä. Jotkut tulevat mielellään ihmisen lähelle ja ovat seurallisia. Pitää kuitenkin käyttäytyä rauhallisesti, eikä saa huutaa, emäntä opasti.
Hollstein- ja ayrshire-rotuiset lehmät ottivat vieraat rauhallisen uteliaasti vastaan. Lähes kaikki lapset kuvasivat lehmiä ahkerasti, eikä kuvaamisen kohteilla näyttänyt olevan mitään sitä vastaan.
Jotkut lehmistä tulivat uteliaasti katsomaan kameraa jopa niin läheltä, että pääsivät samalla nuolaisemaan kuvaajan poskea. Lypsylehmien lisäksi koululaiset pääsivät näkemään myös vasikoita, joista nuorimmat olivat kuukauden ikäisiä.
Lypsylehmän elämä on keskimäärin melko lyhyt, 5–6 vuotta. Siitä ensimmäiset kaksi kuluvat kasvamiseen ja silloin Suontaan lehmät saavat laiduntaa ulkona. Poikimisen jälkeen alkaa lehmän varsinainen työura ja silloin se siirretään pihattoon. Vanhin Suontaan lehmistä on kymmenvuotias.
Maitoauto käy tilalla joka toinen päivä. Yksi lehmä tuottaa vuodessa noin 10 500 litraa maitoa.
Vieraista navetta näytti olevan mielenkiintoinen paikka. Milo Hiltunen kertoi tykänneensä navetasta, vaikka siellä haisi hänen mielestään pahalta. Hajusta mainitsi myös Max Virtanen ja totesi, että muuten oli kivaa. Vierailulla hän oli oppinut, että navetassa ei saa huutaa ja että pienet vasikat voivat pelätä.
– Lypsyrobotti oli kiinnostava, sanoi Oskar Kuvaja .
Asande Kuopilasta navetan haju ei ollut paha.
– Hyvä tallin tuoksu, hevosistakin pitävä tyttö totesi.
Isäntäväki sai myös vastata lukuisiin, vieraiden esittämiin kysymyksiin. Niistä perustavanlaatuisin taisi olla se, jossa kysyttiin, miksi joku viitsii pitää maitotilaa.
– Siksi, että sinä saisit maitoa, juustoa ja jogurttia, kuului vastaus.
Sen paremmin sitä ei voisi tiivistää.
Pirkko Varjo
