Luonnon hiljaiset peruspilarit

0
Sudenkorennot syövät samoja ötököitä kuin lepakot ja kirjosiepot.

Hyönteiskadosta on puhuttu parin viime vuoden aikana paljon. Keskustelu alkoi, kun hyönteisten seurantatutkimukset osoittivat öttiäisten vähenevän huolestuttavasti eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi viljelykasveja pölyttävien hyönteisten hupeneminen vaikuttaa suoraan ihmisiin.

Suomalaistutkijat selvittivät erilaisten hyönteisten merkitystä isompien eläinten ravintona ja tekivät yllättävän löydön: tiettyjen hyönteisryhmien vähenemisellä voi olla paljon suurempi vaikutus muuhun luontoon kuin on ajateltu.

Perinteisesti biologit ovat ajatelleet, että toisilleen läheistä sukua olevat eläimet – vaikkapa kaksi lajia sudenkorentoja – kilpailevat samasta ravinnosta enemmän kuin kaukaista sukua olevat ja aivan erilaiset eläimet, kuten sudenkorento ja pikkulintu.

Hyönteisiä syövien eläinten evääksi päätyvien lajien runsaus on kuitenkin valtava ja niiden tunnistaminen onnistuu monesti vain mikroskoopilla. Niinpä oletusta on ollut hankala varmistaa juuri hyönteissyöjien kohdalla.

Nyt ryhmä Turun yliopiston ja Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijoita yritti. He valitsivat joukon Suomessa esiintyviä, hyönteisiä napsivia eläimiä ja käyttivät niiden ruokavalion selvittämiseen uutta teknologiaa: ulosteista eristettyä saaliseläinten dna:ta. Tutkimukseen pääsi mukaan linnuista kirjosieppo, viisi eri lepakkolajia ja viisi sudenkorentolajia.

Tulokset yllättivät: eri eläimet eivät ole juuri erikoistuneet eri saaliseläimiin, vaan ne kaikki herkuttelevat samalla lentävien hyönteisten pitopöydällä. Erityisesti tutkijoiden silmään pisti se, että kaikkien ruokavaliosta iso siivu on sääskiä ja kärpäsiä, ja niiden joukosta vielä erityisesti surviaissääskiä.

Punaisten toukkiensa ansiosta pilkkijöille tutut surviaissääsket ovat hyttystä muistuttavia, mutta ihmisille harmittomia pörriäisiä. Niitä elää Suomessa huikeat 700–800 lajia.

Surviaissääskien toukkien on jo tiedetty olevan tärkeää evästä monille kaloille. Nyt näyttää siltä, että aikuisilla on puolestaan suuri merkitys vedenpinnan yläpuolella.

Surviaissääsket voivat siis olla Suomen luonnon huomaamaton tukipilari, joiden hupeneminen horjuttaisi koko ravintoverkkoa. Tällaisiin vähemmän hohdokkaisiin ötököihin on tärkeää kiinnittää huomiota, jotta niitä koskevat ongelmat huomataan jo ennen kuin ne aiheuttavat ihmisiin saakka ulottuvia ketjureaktioita.

Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here