Miksi tahdot pahaa toiselle?

0

Keväällä yhdeksäsluokkalaisen äiti kirjoitti Hesarissa etäkoulun pelastaneen nuorensa kiusaamiselta. Tämä oli kärsinyt koko kouluajan sekä fyysisestä että psyykkisestä kouluväkivallasta. Kun kouluun ei tarvinnut mennä, opiskelu oli hauskaa ja mielekästä.

Syyslukukauden ja lähiopetuksen alettua koulukiusaaminen nousi jälleen otsikoihin vantaalaiskoulussa tapahtuneen väkivallanteon takia. Alakoululainen joutui rajun hyökkäyksen kohteeksi. Paikalle piti kutsua ambulanssi.

Minua kiinnosti se, miten asiaa käsiteltiin somessa. Koulun rehtori joutui aikuisten taholta myllytykseen, joka muistutti – kiusaamista.

Twitterissä vaadittiin joukolla rehtoria vastuuseen. Kielenkäyttö oli kovaa. Harva olisi yhtä aggressiivinen kasvotusten keskustellessaan.

Tavallinen virkamies ei pysty etukäteen valmistautumaan siihen, mitä valtakunnallinen someraivo tuo tullessaan. Vantaalaisrehtori kiemurteli julkisen lynkkausmielialan edessä, ja nettikansa nautiskeli saadessaan pistää haukkumiseen kierroksia. Tule kolostasi, ota vastuu ja eroa, se uhosi.

Meillä Uudessakaupungissa koettiin samankaltainen ilmiö, kun Korihailta evättiin Pohitullin palloiluhallin käyttö koulutuntien aikana. Yhtenäiskoulun rehtorin Jukka Silvolan päätöstä kyseenalaistettiin somessa ja medioissa, vaikka hän viime kädessä vastaa koulun turvallisuudesta virkavastuulla.

Silvola sai asiassa useita yhteydenottoja luottamushenkilöiltä ja kaupungin johtoa myöten. Neuvottelut Korihaiden kanssa avattiin uudelleen ja sopu löytyi, kun joukkue suostui noudattamaan alunperin annettua ohjeistusta. Siinä auttoi varmasti myös oleellisesti pahentunut koronatilanne. Tilanteen vakavuus ja sen vaatimat toimet ymmärrettiin.

Korihaiden harjoittelukiistan yhteydessä sai huomata kunnallisvaalien lähestyvän. Kunnia ratkaisun löytymisestä ehätettiin jo ojentaa yksittäiselle valtuutetulle, vaikka se oli monien keskustelujen ja neuvottelun tulos. Sama näkyi, kun asiaa käsiteltiin Facebookin Puskaradiossa. Siellä innostuttiin hakemaan somenäkyvyyttä; onhan kyse suuria joukkoja liikuttavasta urheilusta. Keskustelussa oli pikku politikointia – kaikkea muuta kuin rakentavaan sävyyn.

Kiusaaminen on ilmiö, josta koulumaailma pääsee tuskin koskaan kokonaan eroon. Sekä lasten että aikuisten maailma on täynnä valtataistelua, jonka yksi ilmentymä on joukkoon ottaminen tai sulkeminen. Somesta tuttu törkyinen kielenkäyttö ulottuu niin kansainväliseen politiikkaan kuin omaan eduskuntaamme. Mitä jos me aikuiset näyttäisimme mallia toisia kunnioittavasta keskustelusta ja kohtelusta. Myös kaiken maailman puskaradioissa.

Presidentti Sauli Niinistö korosti vantaalaiskoulun tapausta kommentoidessaan perheiden vastuuta. Kodeissa pitäisi kysyä nuorelta, miksi tämä tahtoo pahaa toiselle. Se on kysymys, johon voi olla vaikea vastata.

Virpi Adamsson

vapaa toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here