USB tavoittelee nousua paluumuuttajien johdolla

0
Kokemusta ryhmäkuvassa. Takana vasemmalta oikealle valmentaja Petri Helminen, Tino Pesola, Valtteri Salin ja Harri Soini. Edessä Marko Hyökyvirta (vas.) ja Juuso Sinervä.

Uudenkaupungin Salibandy eli USB sai täksi kaudeksi riveihinsä liudan kokeneita paluumuuttajia. Myös vanha tuttu valmentaja saatiin houkuteltua takaisin.

Nelosdivaria pelaavaa kasvattajaseuraansa vahvistavat maalivahti Harri Soini , kenttäpelaajat Valtteri Salin , Juuso Sinervä , Marko Hyökyvirta , Tomi Hänti ja Jarmo Lännistö .

Neljä ensiksi mainittua ja vanha tukipilari Tino Pesola saatiin napattua haastatteluun. Mukana oli myös valmentaja Petri Helminen .

Kaikilla paluumuuttajilla salibandyura on saanut alkuunsa Uusessakaupungissa. USB on tuttu ja rakas seura.

– Itse asiassa minun urani alkoi urheilukeskuksen legendaarisesta sählykerhosta, huomauttaa USB:n kapteeni, tsemppari ja pakan kasassa pitävä voima (määritelmät päävalmentaja Helmisen) Tino Pesola.

Pelaajia veivät aikanaan toisaalle niin työkuviot kuin halu pelata ylemmällä sarjatasolla. Puheissa vilahtelevat Turku, Naantali, Mynämäki ja Vehmaa.

Työ- ja perheasiat ovat olleet osalla ainakin myös osasyynä paluuseen kotikaupunkiin.

Onpa joku pitänyt pidempäänkin taukoa pelaamisesta, kuten Juuso Sinervä.

– 2011 loukkasin polveni – ja siitä asti olen ollut pelaamatta. Iski laiskuus, Sinervä tunnustaa.

Valmentajan mukaan miehessä ei kuitenkaan pelaamattomuus näy, vaan Sinervällä on uskomaton fysiikka.

Huikean fysiikan ja pelitemmon nostaa valmentaja Helminen esiin myös Valtteri Salinin kohdalla.

– Urheilijasukua. Vallussa näkyy, että on pelattu kovemmissa sarjoissa.

Salin oli myös tovin pelaamatta, mutta viimeksi mies viiletti Vehmaan UHV Bullsin riveissä kaikkiaan neljä kautta.

– Nyt koetetaan nostaa kasvattajaseura ylempiin sarjoihin. Porukka ja meininki ovat hyviä, Salin kehuu.

Rauman SalBan kasvatti Marko Hyökyvirta pääsi aikanaan 17-kesäisenä maajoukkueleirin porteille, mutta nilkkavamma esti suunnitelmat.

– 2007 tulin Uuteenkaupunkiin. Elämässä oli kaikenlaista ja kaikki ei mennyt putkeen, muistelee Hyökyvirta.

Sairastelut ja perhekuviot pitivät miehen pitkään syrjässä.

– Nyt pystyy taas treenaamaan kunnolla. Tämä on hauskaa ja kivaa. Mennään porukalla eteenpäin.

Valmentaja Helminen kehuu raumalaista taitavaksi pelaajaksi ja uskomattomaksi maalintekijäksi, jolla olisi halutessaan mahdollisuus pelata ylemmissäkin sarjoissa.

USB:n edustuksella on halu mennä eteenpäin. Viime kauden jälkeen tulevaisuutta pohdittiin perinteisesti saunaillassa.

– Viime kauden valmentaja lähti Raumalle. Yhteisesti päätimme, että valmentaja pitää olla, sillä muuten touhu menee ihan leikkimiseksi, Tino Pesola avaa.

Petri Helminen oli ensimmäinen ja ainoa nimi, joka esiin nostettiin.

– Halusimme täällä ennenkin valmentaneen Peten takaisin. Meillä on hyvä ja sitoutunut nippu. Nousua tavoitellaan.

Helminen sanoo, että ajatuksena oli pitää valmentamisesta välivuosi. Viime kaudella hän oli Bullsin mukana puolen kautta.

– Kyselyitä tuli yllättävän paljon, muualtakin, ja useista lajeista. Nämä saivat kuitenkin minut houkuteltua ja autotehtaalta sain vielä hyvän työpaikan, Helminen kertoo.

Helmisen mukaan USB ei pelaa hampaat irvessä, mutta kuitenkin tosissaan.

– Tavoite pitää olla. Kosiskeltiin noita vanhoja pelaajia takaisin ja nyt on koossa aika loistava porukka. Joukkue ei ehkä ole nuorimmasta päästä, mutta toivottavasti kokeneempi ja viisaampi.

USB tekee yhteistyötä myös Laitilan Jyskeen kanssa.

– Harjoittelemme yhdessä pari kertaa viikossa. Se on molemmille joukkueille loistava tilanne. Tällaista yhteistyön pitää ollakin, kiittelee Helminen.

Päätteeksi koutsi ja pelaajat heittävät vinkin penkkiurheilijoille.

– Tulkaa katsomaan pelejämme. Yritetään pelata viihdyttävää salibandya.

Ari Anteroinen

Valtteri ja Mikael kävivät maajoukkueleirillä



Ari Anteroinen

USB:n juniorit Valtteri Korsman ja Mikael Kauha pääsivät jokin aika sitten kunnon treeneihin, kun heidät kutsuttiin Eerikkilään maajoukkueleirille.

Vuonna 2008 syntyneet pojat olivat raivanneet tiensä noin 40 pelaajan ryhmään.

Eerikkälässä olivat he, jotka valmentajien mielestä olivat ansainneet paikkansa maajoukkueleirille. Lisäksi mukana oli kaksi seurajoukkuetta.

– Siellä oli kovempaa meininkiä kuin oman joukkueen treeneissä. Mukana ei ollut yhtään huonoa pelaajaa, Valtteri Korsman toteaa.

Leirillä tehtiin kovia testejä. Tarkkailussa olivat niin fysiikka kuin lajitaidot. Haluna on tehdä harrastajista urheilijoita.

Mikä on nuorukaisten tavoite salibandyssa?

– F-liiga nyt ainakin, pamauttaa Mikael Kauha Korsmanin nyökytellessä vieressä.

Uudestakaupungista on noustu aina MM-kisoihin saakka.

– Olemme toki seuranneet Eemeli Salinin otteita ja hän on ollut hyvä esikuva, pojat toteavat.

Korsman ja Kauha kehuvat, että salibandyssa parasta on joukkuepelaaminen, uusien kaverien saaminen ja tietenkin maalinteko.

Salibandyn ja kouluvelvoitteiden lisäksi kaksikko käy pelaamassa frisbeegolfia. Se on joukkueessa todettu hyväksi palauttavaksi liikunnaksi.

Mitä sanotte niille, jotka pohtivat pitäisikö tulla kokeilemaan salibandya?

– Kannattaa tulla kokeilemaan. Tämä on kiva laji.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here