Kun keskustellaan eläinten hyvinvoinnista ihmisten hoivissa, syntyy houkutus verrata niiden elämää villieläimiin. Kotieläinten elämä vaikuttaa helpolta ja turvalliselta verrattuna niihin, jotka joutuvat kamppailemaan eloonjäämisestään luonnon armoilla. Mutta onko villieläinten elämä kurjaa?
Luontoa ei tietenkään pidä romantisoida. Monien villieläinten elämä päättyy väkivaltaisesti. Niillä voi olla tuskallisia vammoja, joihin ne eivät saa apua. Ne voivat kärsiä nälkää, janoa, kylmää ja pelkoa.
Eläinkognitio- eli eläinten kokemusmaailman tutkimus on viime vuosina edennyt harppauksin. Enää eläimen mieli ei ole musta laatikko, jonka sisus on arvuuttelun varassa. Tutkijat pystyvät monenlaisilla menetelmillä mittaamaan ja testaamaan, miltä eri asiat eläimistä todellisuudessa tuntuvat.
Tulokset voivat tuntua itsestäänselviltä, mutta niillä on monesti kauaskantoisia seurauksia.
Nisäkkäillä ja linnuilla pitkälti samat perustunteet kuin ihmisilläkin: ilo, pelko, aggressio ja niin edelleen. Lisäksi niillä on pitkäaikaisempia mielialoja.
Eläimen mielialle pahinta on, jos sille tapahtuu toistuvasti ikäviä asioita, joille se ei voi mitään.
Sekä arka häkkieläin että luonnoneläin siis pelkäävät lähestyvää ihmistä, mutta kokemus on paljon traumaattisempi häkkieläimelle, joka ei pysty pakenemaan. Se joutuu helposti tilaan, joka käyttäytymisen ja aivokemian puolesta muistuttaa ihmisen masennusta.
Toinen tärkeä oivallus ovat olleet eläinten käyttäytymistarpeet. Ne käyttäytymiset, jotka ovat eläimen selviytymiselle tärkeitä, ovat kehittyneet itsessään mielihyvää tuottaviksi.
Esimerkiksi koirat ja kissat nauttivat saalistusleikeistä, vaikka saaliina olisi tennispallo tai narunpätkä. Samoin luonnonvaraiset petoeläimet nauttivat kaikista saalistamisen vaiheista. Sen tunteen tietää jokainen, joka on joskus metsästänyt, kalastanut tai vaikkapa lapsena pyydystänyt perhosia.
Kullakin eläinlajilla on omat käyttäytymistarpeensa: kasvinsyöjät nauttivat laiduntamisesta, laumaeläimet läheisyydestä, myyrät kaivamisesta, linnut höyhenpukunsa hoitamisesta.
Se tarkoittaa, että luonnonvaraisten eläinten päivät ovat täynnä pieniä mielihyvän kokemuksia. Asiaa ei ole vielä juuri tutkittu, mutta luultavasti niiden mieliala on enimmäkseen hyvä ja palautuu ennalleen ikävien kokemusten jälkeen.
Maija Karala