Presidentillistä kiusaamista

0

Tätä kirjoittaessa tiedetään Joe Bidenin voittavan Donald Trumpin USA:n presidentinvaaleissa, vaikka oikeudessakin asiasta voidaan vielä vääntää. Vaalien lopputuloksesta piittaamatta jenkkien touhua ei ole voinut kuin hämmästellä.

Loanheitto ja vastaehdokkaan haukkuminen henkilökohtaisuuksiin menemällä särähtää pahasti normaalin koti- ja koulukasvatuksen saaneen suomalaisen korvaan. Ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa, olla kiukkuinen vai vain hämillään, kun työnsä puolesta yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä nimittelee vastaehdokastaan, mediaa tai muita kanssaihmisiä puheissaan ja twiiteissään varkaiksi ja huijareiksi. Vastustajan kunnioittamisesta ei ole tietoakaan.

Samaan aikaan meillä Suomessa pahoitetaan mieli jos jostakin asiasta. Mielensäpahoittaja ei välttämättä ole edes asianomainen henkilö tai ihmisryhmä itse, vaan joku joka kuvittelee jonkun asian varmasti loukkaavan jotakuta jossakin päin maailmaa.

Luulisi asioiden olevan maassamme liiankin hyvin, jos suurimmat ongelmat ovat vääränlaiset hahmot liikennemerkeissä, liian mustat tai liian valkoiset ihmiset puuro- tai riisipaketissa tai yksinkertaisesti väärä nimi suklaapatukassa tai jäätelöpuikossa. Ja rahaa vasta täytyykin olla, kun näitäkin asioita voidaan kuukausikaupalla vatvoa eduskuntaa myöten.

Asioista saa, ja pitääkin olla joskus eri mieltä, muutoin ei synny keskustelua, eikä tapahdu ehkä kehitystäkään. Silti samaan kategoriaan kuin tuo mielensäpahoittaminen, menee meidän poliittinen keskustelu, vaikkei käyttäytymisessä onneksi jenkkien tai muutaman itäblokin maan tasolle vajotakaan.

Kummassakin tapauksessa hakemalla haetaan pienimmätkin virheet ja joskus sanotut lauseet, joista päästään kuittailemaan ja arvostelemaan. Omassa facebook-kaveripiirissänikin osasta kritiikistä paistaa läpi, että tietty asia tai teko on yksinkertaisesti väärän ihmisen tai väärän puolueen aikaansaama ja siksi sitä pitää arvostella. Tulipalo tuntuu kovin usein olevan väärin sammutettu.

Pääministeri Sanna Marin on saanut paljon arvostelua poseerattuaan näyttävissä kuvissa tunnettujen lehtien kansissa. Työstään häntä saa ja asemassaan pitääkin arvostella tai ainakin arvioida, mutta tuskinpa pari lehtijuttua on estänyt yhtään päätöstä syntymästä. Pääministerin työ on julkinen ja julkkiksista ajoittain tehdään juttuja. Ne kiinnostavat lukijoita, ja varmasti lisäävät kiinnostusta politiikkaankin.

Tämä ei ole millään tavalla poliittinen kannanotto. Itse en ole kertaakaan äänestänyt ketään pelkän puoluekannan mukaan vaan yritän löytää mielestäni itselleni sopivimman tai edes sopivan ehdokkaan. Eduskuntavaaleissa pyrin ottamaan huomioon myös, millaiset mahdollisuudet oman kunnan ehdokkaalla on tulla valituksi.

Jenkkien presidenttikandidaateissa on varmasti hyviä ominaisuuksia, mutta silti välillä ihmetyttää reilun 300 miljoonan kansasta loppusuoralle valikoituneet vaihtoehdot. Ihan vakuuttunut en tosin ole siitäkään, mistä me löydämme pätevän ja maalaisjärjellä varustetun ehdokkaan jatkamaan presidentti Sauli Niinistön valitettavasti päättyvää toista toimikautta.

Marko Pitkäranta

uusikaupunkilainen Lohjalla

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here