Talviruokinnan dilemma

0
Lintujen ruokinta on tärkeää toteuttaa niin, että siitä on linnuille apua eikä haittaa.

Lintujen talviruokinnan ajoittaminen lienee helppoa Pohjois-Suomessa. Lumi ja pakkanen tulevat joka syksy. Sään pakastuessa on oikea aika aloittaa ruokinta, jota sitten jatketaan, kunnes lumi keväällä sulaa. Täällä etelässä ruokinnan aloittamisaika on jokavuotinen päänsärky.

Sulasta maasta linnut löytävät kyllä paremmin evästä kuin lumihangesta. Silti ruokaa ei ole tähän aikaan vuodesta ylenmäärin, kun juuri mikään ei kasva eikä lisäänny.

Tiaiset tulevatkin koputtelemaan ikkunoita ja tutkimaan terasseja ja parvekkeita: nälkä olisi, minne ne talipallot on piilotettu?

Ruokkijan täytyy kuitenkin ottaa huomioon riskit. Ruokinnan tarkoitushan ei ole pelkästään huvittaa ihmisiä, vaan auttaa lintuja selviämään talvesta. Se ei toteudu, jos ruokinnalla käyvät siivekkäät saavat salmonellan tai trikomonoosin ja kuolevat ennen kevättä.

Riski on suurin kostealla suojasäällä ja ruokintapaikoilla, joissa linnut joutuvat kosketuksiin toistensa eritteiden kanssa. Tällainen tilanne syntyy, jos ruokaa viskotaan maahan.

Lintujen suoli toimii vauhdikkaasti, eikä lentäville eläimille ole luontevaa katsoa minne ne sen tyhjentävät, toisin kuin maata pitkin tallustaville nisäkkäille. Jos siis linnut hakevat ruokansa samasta paikasta päivä toisensa jälkeen, tälle paikalle kertyy myös melkoinen määrä jätöksiä.

Tämä pitäisikin ottaa huomioon heti ruokintaa suunnitellessa. Hygieeninen lintulauta on sellainen, jossa linnunsiementen päällä on katto. Sellaisia useimmat myytävät ruokintalaitteet nykyään ovatkin.

Siemeniä putoaa kuitenkin väistämättä myös maahan, ja linnut tietenkin käyvät niitä sieltä hakemassa. Esimerkiksi varpusille maasta ruokailu on luontevampaa kuin ruokintalaitteessa roikkuminen, puhumattakaan mustarastaista, fasaaneista ja peltopyistä, jotka myös voivat vierailla piharuokinnoilla.

Jos ruokkii leudolla säällä, voisikin olla viisasta varautua vaihtamaan ruokinnan paikkaa aika-ajoin. Pihaan on hyvä miettiä jo valmiiksi muutama eri paikka, joihin ruokintalaitteet voi kätevästi pystyttää, ja kierrättää ruokintaa näiden välillä. Erityisen tärkeää se on, jos ruokinnalla näkyy pörröisiä, uneliaan näköisiä, oksentelevia tai muuten sairaalta vaikuttavia lintuja.

Sairastuneiden lintujen hyväksi ei ikävä kyllä ole juuri mitään tehtävissä, mutta taudin leviämistä muihin lintuihin voi sentään estää.

Maija Karala