Itävalta, Norja, Kazakstan, Tanska ja Italia. Siinä on tavalliselle reissaajallekin paljon, mutta jääkiekkoilijan kohdalla lista on vakuuttava.
Uudestakaupungista muun muassa Rauman ja Kajaanin kautta maailmalle ponkaissut Teemu Virtala aloitti tämän kauden tutussa maassa, mutta uudessa seurassa SV Kalternissa.
Italian pääsarjassa on tällä hetkellä tauko koronarajoitusten vuoksi. Sitä ennen 37-vuotiaan Virtalan kausi ehti alkaa mainiosti.
– Kuusi peliä ja pari harjoitusturnausta ehdittiin pelata ennen keskeytystä. Molemmat turnaukset voitettiin ja runkosarjassa ollaan kärjessä tällä hetkellä. Meillä pitäisi olla keskikastin joukkue, eli yli odotusten ollaan pelattu.
Virtala on kuudessa ottelussa tehnyt neljä maalia ja syöttänyt peräti 11 osumaa. Hän on sarjan pistepörssin kakkosena.
– Omat pelit ovat menneet hyvin. Toivottavasti joulukuun alussa pelit jatkuvat suunnitelmien mukaisesti, Virtala kertoo.
SV Kaltern/Caldaro pelaa Italian pääsarjassa, vaikkakin maan seitsemän parasta seuraa pelaa Alppiliigassa yhdessä kahden slovenialaisen ja seitsemän itävaltalaisen joukkueen kanssa.
Teemu Virtala paljastaa, että hänen ja veljensä Marko Virtalan tie saattaa viedä vielä Alppiliigaan.
– Meidät haluttiin Markon kanssa nyt tauon ajaksi Alppiliigan joukkueeseen, kun meillä ei ole pelejä emmekä saa treenata. Vielä on auki, missä pelit jatkuvat.
Teemu ja häntä kaksi vuotta nuorempi veli Marko ovat kaudesta 2015–16 lähtien pelanneet aina samassa seurassa. Maa vain on vaihtunut Kazakstanista Tanskaan ja Italiaan.
– Viimeiset viisi vuotta on ollut suhteellisen helppoa löytää yhteinen joukkue molemmille, kun pelit ovat menneet hyvin molemmilla yhdessä. Viime kauden jälkeen sanoin, että lopetan pelaamisen ja minulla oli jo sovittuna pidempi päävalmentajan sopimus Tanskan pääsarjaan, mutta korona sotki suunnitelmat.
Teemu Virtala päätti etsiä vielä uuden pelipaikan, jossa voisi myös nauttia elämästä.
– Edelleen kolmen kuukauden jälkeen päivittäin tulee olo, että elää hyvää ja nautinnollista elämää täällä. Viikon täällä oltuani joukkue kyseli, että tiedänkö toista pelaajaa ulkomaalaispaikalle, niin neuvottelin sitten myös Markolle sopimuksen.
Kalternin pukukoppikielenä on saksa, mutta Virtalan mukaan englannilla pärjää. Sarjassa on kahden ulkomaalaisen kiintiö, joten Virtalan veljesten lisäksi joukkueessa on vain italialaisia pelaajia.
– Meillä on poikkeuksellisen tervepäinen, nöyrä joukkue ja on ollut todella mukavaa tehdä yhteistyötä paikallisten kanssa. Toki se aina auttaa asiaa kummasti, kun joukkue on sarjan kärjessä ja ulkomaalaiset pistepörssin kärjessä.
Italian saksankielisellä alueella sijaitseva Kaltern kuulostaa viihtyisältä paikalta.
– Suurin osa ihmisistä saa elantonsa viinistä tai matkailusta. Täällä asutaan viinitilojen ympäröimänä, viinitien varrella, joka kulkee Bolzanosta Gardajärvelle. Jääkiekkoa pelataan pääsääntöisesti täällä pohjoisempana Italiassa ja karkeasti jääkiekko on täällä kuin jalkapallo Suomessa, Virtala vertaa.
Koronavirus on koetellut Italiaa pahemmin kuin Suomea. Ensimmäisinä kahtena kuukautena se ei vaikuttanut Virtalan perheen elämään oikein millään tavalla.
– Kaltern on onneksi pieni kylä, missä on paljon metsää ja luontoa, jossa voi vapaasti liikkua. Parin viikon ajan täällä on nyt kiinni kaikki paitsi ruokakaupat, apteekit ja sairaalat. Viikonlopun aikana kaikki ihmiset testataan. Negatiiviset saavat alkaa elää normaalisti ja positiiviset asetetaan karanteeniin kymmeneksi päiväksi.
Virtala ei suunnitellut ryhtyvänsä kiekkokiertolaiseksi, mutta niin vain kävi.
– Tähän varmaan pitäisi vastata, että olen halunnut nähdä maailmaa ja eri kulttuureita. Mutta kyllä se totuudenmukaisempi vastaus on, että aikalailla on menty sinne, missä on ollut suurin haaste pelata ja siitä on maksettu myös sen mukaisesti.
Virtala muistetaan Suomessa parhaiten Kajaanin Hokin paidasta, jossa hän pelasi Mestistä vuosina 2005–09 ja 2011–14. Kausina 2007–09 hän pelasi myös SM-liigassa KalPassa, josta vyölle kertyi yhteensä 58 ottelua.
Suomessa edes kaikki Mestis-pelaajat eivät ole täysammattilaisia, mutta Virtala on voinut kutsua itseään ammattilaisjääkiekkoilijaksi koko uransa ajan.
– Olen ollut onnellisessa asemassa ja elättänyt itseni sekä perheeni pelkästään pelaamalla. En ole vielä tehnyt muita töitä pelaamisen ohella enkä kesäisin.
Virtalan perheeseen kuuluvat avovaimo Riikka ja 3-vuotias Viljami -poika.
Hiljalleen ajatukset ovat kääntyneet jo peliuran jälkeiseen aikaan. Uusia maita tai liigoja ei enää ole mielessä.
– Ei minulla ole syytä lähteä parempaa enää etsimään. Seura on meille jo tarjonnut sopimusta ensi kaudelle ja asiat on täällä oikein hyvin tällä hetkellä.
Valmentaminen voi olla edessä jo lähitulevaisuudessa.
– Sitä en vielä osaa sanoa, onko sen aika jo ensi kaudella vai myöhemmin. Koetan nyt nauttia joka päivästä ja tehdä myöhemmin päätöksen tulevaisuudesta.
Suomessa Virtalan koti on jo pitkään ollut Kajaanissa, jossa on asunto ja kesämökki. Uusikaupunki ei ole kuitenkaan unohtunut.
– Kyllä me vähintään kerran kesässä pyrimme käymään Uudessakaupungissa pidemmän jakson. Sinne on aina mukava tulla näkemään perhettä ja ystäviä.
Teemu Virtala
Syntynyt 17.8.1983 Uudessakaupungissa
Keskushyökkääjä
Seurat: UJK, Kotkanpoja, Lukko (juniorit) KooKoo (Mestis), Hokki (Mestis), KalPa (SM-liiga), HC Innsbruck (AUT), Stavanger Oilers (NOR), HK Kaztsink-Torpedo (KAZ), Arlan Kokshetau (KAZ), Gentofte Stars (DEN), HC Pustertal-Val Pusteria (ITA), Rødovre Mighty Bulls (DEN), SV Kaltern/Caldaro (ITA)
Saavutukset: Mestiksen mestaruus 2006–07, hopeaa 2007–08, pronssia 2008–09, Norjan liigan hopeaa 2010–11, Tanskan liigan hopeaa 2016–17
Palkinnot: A-junioreiden SM-sarjan pistepörssin voitto 2003–04, Mestiksen syöttöpörssin voitto 2006–07, Mestiksen pistepörssin voitto 2013–14, Valinta Tanskan liigan All Stars -ketjuun 2016–17
Rullankiekon MM-kultaa 2003, hopeaa 2004 ja 2005, pronssia 2006
Kazakstanissa oppi arvostamaan perusasioita
Vuodet ulkomailla ovat tuoneet paljon kokemusta ja hyviä hetkiä. Teemu Virtalan hurjimmat tarinat liittyvät Kazakstaniin, onnellisimmat puolestaan Tanskaan.
– Kööpenhaminassa asuimme kolme vuotta. Lapsi syntyi siellä ja sinne muodostui myös ystäväpiiri jääkiekon ulkopuolelle. Sinne meidän oli tarkoitus perheen kanssa jäädä pidemmäksi aikaa, mutta korona muutti suunnitelmia ja nyt olemme täällä onnellisia elämäämme.
Kazakstanissa Virtala pelasi kausina 2014–16 sekä maan omaa sarjaa että Venäjän toiseksi korkeimmalla tasolla VHL:ssä.
Se oli Virtalan mukaan karuin mutta samalla hienoin kokemus.
– Nautin siitä, että siellä eivät selitykset kelvanneet eikä niitä kuunneltu. Jos pelasit hyvin, niin sinua kohdeltiin loistavasti, jos et olisi pelannut, olisit saanut lähteä kotiin. Ensimmäisenä vuonna joukkueesta sai potkut kymmenen pelaajaa ja valmentaja, toisena 15 pelaajaa kesken kauden, Virtala kertaa.
Idässä kaudet alkoivat jo heinäkuussa ja kestivät toukokuulle. Siinä ajassa ehti sattua yhtä ja toista.
– Kerran ei viikkoon kaupungissa tullut lainkaan lämmintä vettä, kun oli 40 astetta pakkasta. Keväällä, kun lumet vuorilta sulivat ja tulvat tulivat, eikä ollut minkäänlaista viemäriverkostoa olemassa, niin joet tulvivat teille ja alimpiin asuntoihin. Me ei päästy moneen päivään jäähallille, koska tie oli veden alla ja huoltajan auto vielä siellä veden alla tien tukkeena, kun oli yrittänyt ajaa siitä läpi.
Kesällä puolestaan saattoi olla pitkälti yli 30 astetta lämmintä, eikä bussissa ollut ilmastointia.
– Ajettiin kahdeksan tuntia molemmat bussin ovet auki. Vessaakaan ei ollut, niin vauhdista piti moottoritiellä käydä ovesta toimittamassa tarpeet. Pisin pelimatka toisella kaudella oli 36 tuntia junalla yhteen suuntaan.
Pelireissuilla netti toimi satunnaisesti ja tarjolla oli vain lämmintä vettä samovaarista.
– Kotona tuli välillä täysin ruskeaa vettä hanasta, mihin joukkuekaverit totesivat vaan kylmästi, että ”free coca cola… normal”. Ja kaiken tämän askeettisuuden ja eksotiikan vastapainoksi meille maksettiin reilusti enemmän mitä lentäjille tai lääkäreille siellä, Virtala ihmettelee.
Moni muu ulkomaalaispelaaja lähti kesken kauden kotiin.
– Varmaan heikommalla luonteella olisi tullut koti-ikävä monesti, mutta kyllä mä nautin myös siellä olosta. Siellä ymmärsi, miten hieno yhteiskunta meillä täällä on ja miten hienosti asiat toimivat meillä Suomessa.
