Oikeusministeri julkaisi lokakuun lopulla naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman. Moni väittää, ettei naisten kokema väkivalta ole Suomessa mikään ongelma, mutta jo se että asiaan puuttumiseksi tarvitaan erillinen ohjelma, kertoo jotain muuta.
Esimerkiksi vuonna 2018 tehdyn kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan joka kymmenes nainen oli viimeisen vuoden aikana kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Nykyisen tai entisen kumppaninsa tekemää väkivaltaa oli kokenut viisi prosenttia naisista. Suomi on myös saanut kansainvälisiltä ihmisoikeusvalvontaelimiltä suosituksia, joiden mukaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan olisi puututtava aiempaa tehokkaammin.
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelma painottaa digitaalisen väkivaltaan ja kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttumista. Keskeistä on myös rikosprosessiin osallistuvien viranomaisten kouluttaminen ja väkivallan katkaisuohjelmien kehittäminen.
Ennaltaehkäisevässä työssä on painopisteeksi valittu nuoret. Heille kerrotaan mm. digitaalisesta väkivallasta ja myös digitaalisten pelien naiskuvaan kiinnitetään huomiota.
Nuorten keskuudessa digitaalinen väkivalta onkin valitettavan yleistä. Kun vaikkapa nuorimies katsoo oikeudekseen haukkua ikätoverinsa netissä seudun pahimmaksi huoraksi, tai päättää jopa jakaa toisesta intiimejä kuvia kaiken kansan pällisteltäväksi, niin teoille on hyvin vaikea keksiä mitään järkiperusteita. Taustalla on usein pettymys parisuhteessa, mutta netin käyttö koston välineenä on yksinkertaisesti väärä tapa reagoida. Torjuntaohjelman yhteydessä nuoria valistetaankin sekä tunnetaidoista että turvallisesta seurustelusta.
Nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään pyritään vaikuttamaan lisäksi kampanjalla, jossa nostetaan esille sivustakatsojan rooli. Jokaisen velvollisuus on puuttua seksuaaliseen häirintää oli kohteena sitten lapsi, nuori, aikuinen, tyttö tai poika. Näin siksi, että häirinnästä on yllättävänkin lyhyt askel itse tekoihin.
Tiedon lisääminen on myös kunniaan liittyvän väkivallan torjunnan keskeinen toimenpide. Tätä työtä tekevät muun muassa järjestöt maahanmuuttajayhteisöissä.
Yksi tärkeä osa torjuntaohjelmaa on osaamisen parantaminen. Naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteistä ja uusista ilmiöistä annetaan koulutusta poliisille, syyttäjille, tuomareille, oikeusavustajille ja Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöille, sekä kuntien, järjestöjen ja turvakotien ammattilaisia. Väkivallan tekijöitä pyritään puolestaan ohjaamaan nykyistä paremmin niiden palveluiden piirin, mistä tarjotaan apua väkivallan kierteen katkaisemiseksi.
Torjuntaohjelma tarvitsee tuekseen myös laajaa julkista keskustelua väkivallasta, sen syistä ja ilmenemismuodoista. Jokaisella on oikeus elää ilman väkivallan tai edes sen uhan pelkoa.
Maija Ala-Jääski
toimittaja