Kirjoituksen aiheena oli ensi kevään kuntavaalit ja otsikossa kysyttiin, löytyykö niihin ehdokkaita.
Aina sama juttu, harmitteli kokenut kuntapoliitikko. Joka kerta vaalien alla media vouhottaa, kuinka vaikeaa puolueiden on löytää ehdokkaita. ”Ei tuollainen kirjoittelu ainakaan kannusta ihmisiä osallistumaan päätöksentekoon”, soittaja perusteli.
Soittaja oli oikeassa siinä, että negatiivisten faktojen toistaminen ei tilannetta paranna.
Iänikuisen politiikka ei kiinnosta -surkuttelun sijaan pitäisi puhua ongelmien ratkaisusta. Siitä, miten poliittista keskustelua voitaisiin parantaa ja öyhöttämistä vähentää.
Poliitikoilta vaaditaan nyt someaikana erityisen paksua nahkaa.
”Todellinen demokratiavaje uhkaa, jos kyvykkäimmät kuntalaiset eivät enää asetu ehdolle siksi, että hillotolppa on muuttunut kusitolpaksi”, havainnollisti Kuntalehden päätoimittaja Markku Vento poliittista ilmapiiriä.
Uudessakaupungissa demokratia ei ole rikki, vaikka uhkiakaan ei ole syytä vähätellä: tosiasia on, että ehdokkaiden määrä on vähentynyt ja äänestysaktiivisuus on maakunnan heikoimpia.
Vielä ei ole tiedossa, kuka nykyisistä luottamushenkilöistä jatkaa, kuka luopuu, ja millaisia uusia nimiä listoille on tulossa.
Luopujien usein kuultu perustelu lähtemiselle on turhautuminen. Enemmän pitäisi kuulla tarinoita siitä, miten yhteistyö sujuu, päätöksenteko palkitsee ja asiat rullaavat eteenpäin. Tässä niin ehdokkailla, puolueilla kuin paikallismediallakin on varmasti peiliin katsomisen paikka.
Tarvitaan puheenvuoroja siitä, miten yhteiskunnallinen aktiivisuus antaa sisältöä, jopa iloa elämään. Ja siitä, miten oikeus äänestää ja asettua ehdolle sekä ilmaista vapaasti mielipiteitä on etuoikeus ja arvo sinänsä. Näin ei ole kaikkialla maailmassa.
Suomalainen edustuksellinen demokratia on uutta esimerkiksi monille maahanmuuttajille. Heidän määränsä on tässäkin kaupungissa kasvanut. Monilla heistä on mahdollisuus äänestää ja olla ehdokkaana kuntavaaleissa, tosin tietyin rajoituksin. Harva heistä sitä itsekään tietää.
Kaupungin väestörakenteen muutos vaatii jatkossa entistä enemmän huomiota myös päätöksenteossa, kun kouluihin ja päiväkoteihin tulee muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia lapsia.
Demokratian vahvistamiseen ja uudistamiseen tarvitaan kaikenikäisiä. Vuoden valtuutetuksi syksyllä valittu lempääläinen Heikki Hakala on onnistunut lisäämään vuoropuhelua kuntalaisten, yrittäjien, yhdistysten ja päättäjien kesken sekä myös valtuutettujen välillä yli puolue- ja ryhmärajojen.
Epäviralliset kokoontumiset, kuten valtuutettujen lauantaiaamukahvit ja kunnan ja yrittäjien ideahuone, ovat lisänneet Lempäälässä asukkaiden ymmärrystä toisiaan kohtaan, vaikka asioista oltaisiin eri mieltä.
”Kaiken voi tehdä monella tavalla oikein, mutta mitään ei saa aikaiseksi yksin. Kuuntelemme toisiamme – vain kuuntelemalla voi ymmärtää”, Vuoden valtuutettu sanoittaa tehtävänsä ytimen.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja