– Luvuissa on kuitenkin havaittu selvä muutos. Yhä useampi haluaa kuolla kotonaan ja laadukkaan saattohoidon turvin se onkin yhä useammalle myös mahdollista, kertoi Uudenkaupungin terveyskeskuksen osastonlääkäri Jyrki Vihe.
Hän pitää tärkeänä myös ettei esimerkiksi kuolevaa vanhusta kuljetella hänen viimeisinä elinpäivinään turhaan palveluasumisyksikön, sairaalan ja vuodeosaston välillä. Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen, eli U-soten, toimialueella kotisairaala-toiminta auttaakin osaltaan palveluasumisyksiköiden työntekijöitä asukkaiden saattohoitovaiheessa.
– Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus kuolla kotona tai tutussa palveluasumisyksikössä, mikäli se on lääketieteellisesti katsoen mahdollista, eli kivut pysyvät hallinnassa ja kuolevan läheiset pystyvät sekä osallistumaan hoitotoimiin että jaksavat myös henkisesti ottaa vastuun tilanteesta, totesi Vihe.
U-Soten alueella on viime vuosina panostettu palliatiivisen hoidon ja saattohoidon saatavuuteen ja laatuun. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavien potilaiden ja heidän läheistensä kärsimystä ehkäisevää ja lievittävää sekä elämänlaatua vaalivaa hoitoa. Saattohoito, eli kuolevan potilaan hoito, on osa palliatiivista hoitoa.
– Se, miten palliatiivinen hoito on järjestetty, eroaa suuresti meidän sairaanhoitopiirinkin sisällä, puhumattakaan koko Suomessa.
– U-Soten alueella terveyskeskuksen kahdella vuodeosastolla pyritään takaamaan kaikissa tilanteissa vaikeasti sairaan potilaan oireiden laadukas hoito. Kotisairaala tuo tarvittaessa saattohoidon potilaan kotiin tai palveluasumisen yksikköön. Kotisairaala ja vuodeosastot tekevät myös tiivistä yhteistyötä keskenään, selvitti Vihe.
Ihminen yleensä siirtyy palliatiivisen hoidon piiriin erikoissairaanhoidosta, tilanteessa, missä ihmisen sairautta ei voida enää parantaa lääketieteen avulla, vaan sairaus johtaa kuolemaan. Palliatiivinen hoitovaihe voi kestää joskus pitkäänkin.
– Kuolemaan johtavaa sairautta sairastavan potilaan kanssa tehdään ennakoiva hoitosuunnitelma, josta käy ilmi, mitkä ovat potilaan toiveet elämän loppuvaiheen hoidon suhteen, tarvittavat lääkehoito-ohjeet ja hoidon rajaukset.
– Lisäksi tehdään tukiosastosopimus, joka mahdollistaa hakeutumisen suoraan kotoa terveyskeskuksen vuodeosastolle oireiden hankaloituessa tai tilanteen muuten niin vaatiessa. Näin potilaan ei esimerkiksi tarvitse matkustaa ensin Turkuun yöpäivystykseen ja palata sieltä sitten lähetteen kanssa osastolle Uuteenkaupunkiin, kuvaili Vihe.
– Tämän sopimuksen tekeminen on potilaillemme hyvin merkittävä asia. Se tuo niin potilaalle kuin omaisille tukea ja turvaa. Tietää, että koko ajan joku taho turvana, kertoi kotisairaalassa erityisesti saattohoitopotilaiden parissa työskentelevä sairaanhoitaja Riikka Arola.
Hän on työssään huomannut, että palliatiivisen hoidon piiriin tulevat potilaat ja heidän läheisensä tarvitsevat niin tietoa kuin tukea. Se, että on joku kuuntelee, ymmärtää ja tietää mikä edessä odottaa.
– Vaikka työni on usein raskasta, niin saan myös itse valtavasti voimaa potilaistani, siitä että voin olla heidän tukenaan elämän viimevaiheissa ja auttaa tekemään siitä mahdollisimman arvokkaan ja ihmisen itsensä näköisen, korosti Arola.
Kaikkien ei ole helppo puhua lähestyvästä kuolemasta, osalle on taas helpottavaa päästä itse päättämään viimeisistä elinpäivistään. Kuolemaan liittyy myös paljon mieltä askarruttavia kysymyksiä, esimerkiksi loppuvaiheen kivuista.
– Kivunhoito on edistynyt viime vuosina aivan valtavasti ja tästäkin syystä kipuja ei tarvitse enää pelätä. Lisäksi meillä on aivan viimeisenä oljenkortena käytössä myös potilaan nukuttaminen, mutta tähän tarvitsee harvemmin enää tarttua, selvitti osastonlääkäri Vihe
Terveyskeskuksen molemmilla vuodeosastoilla on palliatiiviseen hoitotyön ja saattohoidon erityisammattitutkinnon suorittaneita sairaanhoitajia ja osastonlääkärillä on palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys.
– Kun ihmisen elintoiminnot alkavat hiipua ja lähtee siirtymään kohti kuolemaa, siirrytään saattohoitovaiheeseen. Potilaan sairautta ei enää aktiivisesti hoideta, vaan huolehditaan siitä, ettei hänellä ole kipuja ja tuleva kuolema on mahdollisimman rauhallinen ja arvokas, kuvaili vuodeosasto ykkösellä työskentelevä sairaanhoitaja Marika Häggström.
Potilaan ohella tukea tarvitsevat myös omaiset.
– Se, minkälainen kokemus läheisen ihmisen saattohoito ja kuolema on ollut, vaikuttaa suuresti siihen millainen muisto tapahtumasta jää, muistutti Häggström.
Kipupumppu lahjoituksena
Uudenkaupungin Rotaryklubi lahjoitti kannettavan monikäyttöisen infuusiolaitteen Uudenkaupungin kaupungille. Hankitun infuusio- eli kipupumpun avulla voidaan tuoda tarkka ihonalainen lääkehoito vaikkapa kotisairaalaan tai hoitolaitokseen. Pumppu soveltuu erinomaisesti palliatiivisten potilaiden kipujen ja muidenkin oireiden hoitoon.
Infuusiopumpun vastaanottanut osastonhoitaja Nelli Lehtonen kiitteli Uudenkaupungin Rotaryklubia merkittävästä lahjoituksesta.
– Saamamme lahjoitus on alansa huipputeknologiaa. Se tulee heti hyötykäyttöön ja parantaa potilaiden elämänlaatua ja osaltaan helpottaa lääkkeiden annostustyötä, totesi Lehtonen.
Infuusiolaitteen luovutti Rotaryklubin tuleva presidentti Esa Kerkola.
Uudenkaupungin Rotaryklubi on osa suomalaista ja kansainvälistä Rotarytoimintaa, joka tekee hyvää paikallisesti ja globaalisti. Globaalisti Rotary on saanut esimerkiksi polion lähes kokonaan hävitettyä yhteistyökumppaneiden avulla. Paikallisesti rotaryt järjestävät hyväntekeväisyyskampanjoita ja lähettävät vuosittain vaihto-oppilaan maailmalle ja vastaanottavat oppilaan Uuteenkaupunkiin.
