Jenkkiautoilun ja Harrikoiden harrastajia haukutaan roduksi, jotka on varustettu katseen sivulle estävillä laukkahevosten silmälapuilla. Uusikaupunkilaista metallialan yrittäjää Pasi Huttusta väite huvittaa. Huttunen omistaa neljä amerikkalaisvalmisteista ajopeliä, mutta samalla myös kyvyn nähdä ympärilleen.
– Tallistani löytyy jenkkien lisäksi muutama Jawa made in Tshekkoslovakia, suomalaiset Pappa-Tunturi sekä Helkama Major ja samaten täällä tehty Lynxin moottorikelkka. Jawoja aloin kerätä, kun kaikilla muilla tuntui olevan Harley Davidson. Halusin ehkä olla erilainen nuori, virnistää nyt 43-vuotias Huttunen.
Huttusen Kalannissa sijaitsevan harrastetallin seinältä löytyy puolestaan Chevroletin logon muotoiselle pohjalle tehty kello. Sen Huttunen paljastaa tehneensä 15-vuotiaana koulupoikana omin käsin.
– Siinä vaiheessa olin aivan varma siitä, että jonain kauniina päivä ajan vielä jenkkiautolla. Kiinnostus niitä kohtaa oli kuitenkin jo huomattavasti vanhempaa perua. Taisin olla vasta 6-vuotias, kun löysin Hakametsän roskiksesta V8 Magazinen kautta aikojen kolmannen numeron. Monella vanhemmalla kaverilla oli jenkki ja niiden perään me pikkupojat tietysti kuolattiin.
Se oli aikaa, jolloin pienessä Uudessakaupungissa oli harvinaisen paljon Atlantin toisella puolella oikeasta teräksestä tehtyjä isomoottorisia oikeita autoja. Huttusen mukaan ajokuntoisten määrä on selvästi vähentynyt, mutta hän uskoo aika monen auton odottavan jossain varastossa uutta aamunkoittoa ja ajokuntoon saattamista.
– Me pikkupojat ajoimme fillarilla perässä ja huusimme, minkä kurkusta lähti, että Letukka. Oikea merkki saattoi olla jotain ihan muuta, mutta ainakin minulle ne olivat Letukoita.
Pasi Huttusen ensimmäiset autot olivat Muna-Volvo, Kupla-Volkkari ja Opel Kapitan, mutta 19-vuotiaana hän ajoi kotipihan parkkipaikalle omalla vuosimallin -73 Dodge Dartilla. Huttunen oli astunut tielle, jolta ei ollut paluuta.
Dodgea seurasivat vuoden 1952 Chevrolet Styleline Deluxe, Valiant -64, Dodge Dart -66, Ford Fairlane -65 ja viimeisimpänä Ford Custom -64. Dodget on myyty eteenpäin, mutta kaikki muut ovat tallella.
– Olen ylpeä siitä, että kaikilla autoillani on myös oman tarinansa ja samalla suomalainen historiansa.
Eli annettakoon Huttusen itsensä kertoa.
– Juuri ennen Helsingin olympialaisia Yhdysvaltain suurlähettilään eli ministeri John Moore Cabotin autoksi tuotu Chevrolet on entisöity Lahdessa Jaska Riihelän toimesta ja samalla auto oli pistetty myös museorekisteriin. Ostin sen 2013 Nokialta melko hyvässä kunnossa. Harmi vain, että alkuperäinen Powerglide-vaihteisto on vaihdettu joskus 1960-luvulla manuaaliin.
– Suomessa Styleline oli aikanaan yleinen taksi ja sellaisilla ajoivat muun muassa uusikaupunkilaiset Onni ja Pekka Reivonen . Taksarien mukaan se oli auto, jota ei saa ajamalla loppumaan.
Punainen vuosimallin 1964 Valiant on puolestaan autoa maahantuoneen Bernerin mainoksesta tuttu yksilö, jonka kanssa poseerasi aikansa kohukaunotar Tabe Slioor .
– Berner myi auton taksiksi Vöyriin, missä sillä ajettiin raju nokkakolari. Se seisoi vuosia, kuten myös myöhemmin, kun kuski törmäsi ojarumpuun. Itse ostin sen Porvoosta.
– Ford Fairlane taas on ollut ruumisautona Jyväskylässä, missä se jäi täysin palvelleena 27 vuodeksi talliin. Minulle auton myi Olkiluodossa töissä oleva Hannu Viinamäki . Samanlainen vuoden 1965-tekoinen ruumisauto oli myös täällä Uudessakaupungissa Kutilan veljesten omistuksessa.
Pasi Huttusen viimeisin hankinta on 390 cid-isolohkolla varustettu Ford Custom, joka tuli hänen omistukseensa viime vappuna.
– Tähän autoon en ole vielä saanut haalittua koko historiaa, mutta mitä ilmeisimmin se kuului erään, joka oli alun perin menossa johonkin Etelä-Amerikan maahan poliisiautoksi. Käyttötarkoituksesta kielivät ainakin heavy duty -alusta ja normaalia isommat jarrut. Suomeen niitä tuotiin vajaat 50 kappaletta, kun vallankumous esti viennin alkuperäiseen kohdemaahan.
Huttunen sanoo tavoittelevansa autoissaan sitä, että kaikki olisivat teknisesti hyvässä ajo- ja käyttökunnossa, mutta samalla niissä saisi näkyä myös elämän jälkiä. Sellainen löytyy itse asiassa olympiavuoden Chevroletistakin.
– Auton oikeassa takalokasuojassa on naarmu. Kun siitä on kyselty, olen vastannut Paavo Nurmen lyöneen väärin pysäköityä autoa harmissaan olympiasoihdulla matkallaan Helsingin olympiastadionille, Huttunen naurahtaa.
Lieneeköhän tarina totta?
Asko Tanhuanpää
