Kansainvälinen maaperäpäivä

0
Maaperässä on valtavasti elämää. Yksin maaperäpunkkeja lienee Suomessa tuhansia eri lajeja.

Joulukuun viidentenä päivänä vietettiin YK:n maaperän teemapäivää. Multa ja muta kuulostavat erikoisilta juhlistamisen aiheilta, mutta ne ovat tosiaankin oman päivänsä arvoisia. Ihmiskunnan ruuasta yli 90 % kasvatetaan maassa tai ruokitaan maassa kasvaneella rehulla – ja on maasta paljon muutakin hyötyä.

Maaperä tarkoittaa irtomaakerrosta, joka peittää peruskalliota. Paljaalla kalliolla maaperää ei ole lainkaan. Paksuimmillaan sitä voi olla kallion päällä toistasataa metriä.

Elämän kannalta oleellisinta on aivan ylin pintakerros. Siinä sijaitsee suurin osa kasvien juurista ja se kuhisee elämää. Maaperän elämä on pienenpuoleista ja ehkä vähän omituista, mutta jos sopivilla laitteilla erottelee elävät otukset maaperähiukkasista ja tarkastelee niitä mikroskoopilla, monimuotoisuutta on kuin sademetsässä ikään.

On lukemattomia karvaisia hyppyhäntäisiä, kiiltäviltä mekaanisilta leluilta näyttäviä maaperäpunkkeja (jotka eivät ime verta), luikertelevia sukkulamatoja sekä rataseläimiä, joiden etupäässä näyttää olevan pikkuiset pyörivät hammasrattaat.

On isompia eläimiä, kuten lieroja, tuhatjalkaisia ja siiroja, ja hyvin pieniä eliöitä, kuten sienirihmastoja, hiivoja, bakteereita ja kummanmuotoisia alkueläimiä.

Koko tämä kummajaisten kööri yhdessä pyörittää maaperän toimintoja, joista maanpäälliset olennot ihmisiä myöten ovat riippuvaisia. Ne muuttavat kuolleen eloperäisen aineen jälleen kasveille sopiviksi ravinteiksi ja pitävät maan kuohkeana, jotta kasvien juuret eivät tukehdu. Maaperäeliöt myös sitovat maaperään vettä ja ravinteita.

Toisin sanoen ne pitävät pellot ja metsät kasvamassa sekä estävät tulvia ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin, missä ne aiheuttavat rehevöitymistä.

Ikävä kyllä emme pidä maasta kovin hyvää huolta. Maaperäeliöt ovat sitkeitä, mutta ne kärsivät, jos maaperää käsitellään kovakouraisesti: kynnetään syvältä, lannoitetaan keinotekoisesti, myrkytetään torjunta-aineilla tai peitetään asfaltilla.

Myös yksipuolinen kasvillisuus, kuten laajojen alueiden viljely yhdellä ainoalla kasvilla vuosi toisensa perään, yksipuolistaa maaperän elämää ja heikentää sen kykyä toimia.

Monet maaperän toiminnoista on kyllä mahdollista korvata keinotekoisesti, mutta kallista lystiä se on, eikä lopputulos useinkaan ole kovin hyvä. Halvemmaksi tulee pitää maaperästä alkujaankin hyvää huolta.

Suomessa tilanne on hyvä verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan, mutta pitkällä aikavälillä maaperä täytyy meilläkin ottaa paremmin huomioon niin maataloudessa, metsätaloudessa kuin kaupunkisuunnittelussakin.

Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here