Ankelon perheeseen Kalantiin suunnistettiin loppusyksystä Suomen mestaruuskilpailuista kuuden mitalin nippu. Joukossa myös kultaakin kalliimpaa. Elsa Ankelo , 18, voitti valtakunnan mestaruuden sprintissä ja Jussi Ankelo , 15, erikoispitkillä matkoilla.
Paulähteen nuorisoketjua täydentää vauhdikkaasti 13-vuotias Tuomas Ankelo , joka ei vielä ikänsä puolesta päässyt SM-rasteille. Koululiikuntaliiton SM-kisatkin harmiksi peruttiin tältä vuodelta.
Kaudella Tuomas oli vauhdissa muun muassa Nuorten Jukolan viidennellä osuudella. Hänellä oli toiveissa jopa vaativampi rata suurviestissä. MS Parmalle tuli Mikkelistä hyvä palkintopaikka, kymmenes tila.
Suunnistavainen viisihenkinen perhe siirtyi viitisen vuotta sitten Vakka-Rastista maakunnalliseen MS Parmaan. Katariina Vapolan ja Jyrki Ankelon katraalle tuli paljon samanikäisiä kavereita. Tuli enemmän taitoharjoituksia ja treeniseuraa.
– Saadaan aina hyvät viestijoukkueet kasaan ja niihin on jopa karsintaa. Kavereista saa tsemppiä ja hyvää vastusta niin kisoihin kuin harjoituksiinkin, kiteyttää Elsa Ankelo.
Muun muassa SM-viesteistä on MS Parmalle löytynyt kolmena peräkkäisenä vuotena tyttöjuniorien SM-hopeaa. Elsa on suunnistanut aina kakkososuuden. Poikien puolella Jussin joukkue on H16-sarjassa yltänyt parhaimmillaan kuudenneksi eli SM-plaketin palkinnolle.
Elsa Ankelo opiskelee Kerttulin urheilulukiossa Turussa ja tavoitteena on valmistua neljässä vuodessa ylioppilaaksi. Hän kuuluu Turun seudun urheiluakatemian valmennusryhmään. Toisaalla on paikka myös nuorten maajoukkueessa.
Isolle kirkolle muutto maalaismaisemista nyt syksyllä on helpottanut. Pitkät koulumatkat Kalannista jäivät pois. Kun hänellä jo on ajokortti ja oma autokin, niin huimasti on elo kivempaa.
– Akatemiassa on ollut ehkä mukavinta yhteiset treenit suunnistus- ja oheisharjoituksineen. Niiden lisäksi on monipuolisia palveluja nuorelle. Mukava pointti on sekin, että aamuharjoitukset käyvät lukiokursseista, kiittelee Elsa.
Hän on saanut henkilökohtaiseksi valmentajakseen jo näiltä läpiviedyiltä lukiovuosilta tutun akatemiavalmentajan Jari Sipilän .
– Jarin myötä harjoitteluun on tullut selkeä rytmi. Suunnittelemme aina hyvissä ajoin seuraavien viikkojen ohjelmani. Mukavaa on myös se, että Jari on usein treeneissä paikalla.
Harjoittelu ja valmentautuminen on onnistunut. Keväällä oli tosin sairastelua ja lieviä ylikunnon oireita. Koronaepidemia antoi erilaista aikaa, ja Elsa kiittelikin lyhyttä ja ytimekästä SM-kisakautta. Tosin harmiksi tulivat sitten ulkomaisten arvokilpailujen ja monien leirien puuttuminen.
– Ensimmäinen henkilökohtainen SM-kultani sprintissä Salossa syyskuussa maistui hyvälle. Se oli ollut tyrkyllä jo niin monta kertaa, summasi Elsa, jolle kolmena vuotena oli irronnut useita palkintopaikkoja ja jopa harvinainen hylkäyskin mainiolta sijaluvulta.
– Sprintissä lajimuotona vetää sen hektisyys. Metsässä ehtii ajatella liikaa, metsämatkoilla jäikin nyt parantamisen varaa. Ja aika paljon jäikin.
Kalannin koulun yhdeksäsluokkalainen ja ennen joulua etäkoulua käynyt Jussi Ankelo suunnisti viime vuonna H14-sarjan sprintin SM-hopealle ja tältä kaudelta tuli komeasti jo neljä mitalia. H15-sarja tuntui lähes aina olevan MS Parman kaksikon hallintaa, kalantilaisen rinnalla Topias Muukkonen .
– Oli tosi hienoa, että Topias vaihtoi seuraamme. On hyvä, että seuran sisälläkin joutuu kisailemaan esimerkiksi viestipaikoista. Kiva, että kaverilla on samat tavoitteet kuin itsellä. Molemmat sparraa toisiaan.
Jussi Ankelo harrastaa suunnistuksen ohella juoksua ja hiihtoa. SM-ratakisoissa hän oli kahdella tonnilla neljäs Kalannin Vankan väreissä. Harmiksi jäi flunssa SM-maastojuoksukisojen aikaan. Viime vuonna täkäläiset pojat juoksivat radalla vankkaa viestivauhtia.
– Sain Kalevan Rastia edustavan jyväskyläläisen Roope Koskisen valmentajakseni ja harjoitteluun on tullut rytmiä. Eri ominaisuuksia on tullut kehitettyä paremmin. Suunnistuksen taitopalavereja pidämme kerran viikossa, etänä analysoimme kisa- ja harjoitussuorituksia.
Jussi Ankelo viihtyy sisarensa Elsan tavoin avokalliomaastoissa. Supikossa suunnistaminen on vielä haaste. Sekin lienee selätettävissä riittävällä treenillä. Ja näin pitää ollakin, kun tavoitteena ovat nuorten arvokisat ja sini-valkoiset edustusasut.
– Tavoitteenani on päästä Kerttulin urheilulukioon ja Turun urheiluakatemiaan. Tämä mahdollistaisi ammattimaisemman harjoittelun ja kehittymisen kohti maailman huippua.
Ankelon nuoret kertoivat avoimesti tunnelmistaan ja tavoitteistaan sähköisessä haastattelussa. Koronan takia lähijuttelua ei tehty, niinhän nyt pitää toimia. Kuvaus hoidettiin yhden aamun raittiissa pakkaskelissä Lasamäessä, hyvässä harjoituspaikassa kuulemma muuten.
Mitään sellaista kilisevää ”SM-mitalit kaulassa” -kuvaa ei nuorten painokkaasta toiveesta otettu. Sepä olikin hyvin toivottu. Onhan tämä vasta alkua Ankelon tavoitteellisten juniorien rastipolulla.
Veijo Viitanen
