Normaalisti lierot eivät lähde kauas kotitunneleistaan. Kullakin on oma kolonsa, joka voi olla jopa pari metriä pitkä, ja jonka kaivamiseen otukselta on mennyt jopa vuosi. Se ulottuu routarajan alle, jotta liero pääsee suojaan talvelta.
Rankkasateen aikaan asfaltilla ryömivät lierot ovat siis melkein yhtä epätoivoisessa tilanteessa kuin ongenkoukkuun joutuvatkin. Ne ovat joutuneet jättämään tulvivat kotinsa. Meneillään on pikkuruinen ruohonjuuritason tragedia.
Mutta mahtavatko lierot kokea kipua ongenkoukussa, mielipalaa kotinsa menetyksestä tai pelkoa suojattomana mönkiessään?
Kukaan ei tiedä.
Lieroilla sanotaan olevan tikapuuhermosto. Se tarkoittaa, että eläimen hermosto koostuu kahdesta rinnakkain kulkevasta ”köydestä”, josta haarautuu hermoja toisiinsa kuin tikkaiden pienoja, ja lisäksi molemmin puolin kehoa.
Tikapuuhermostoon viitatessa korostetaan usein sen alkeellisuutta. Kummallisen väitteestä tekee se, että myös ihmisen hermosto on pohjimmiltaan tikapuiden muotoinen. Erona meillä on vain yksi ”köysi”: selkärangan sisällä kulkeva selkäydin. Liero on selkärangaton, ja sillä parillinen hermoköysi kulkee vatsapuolella.
Aivotonkaan liero ei ole. Sillä on päässään pienet aivot suipon nenän ja pienen suun takana. Sillä on jopa kaksi aivopuoliskoa, kuten meilläkin.
Aivojen olemassaolo ei vielä tarkoita, että liero olisi tietoinen eli kokeva ja tunteva olento. Sitä, sattuuko ongenkoukkuun pujotettavaan lieroon, on pohdittu toistasataa vuotta.
Kokeellisia menetelmiä eläinten tuntemusten testaamiseen ei kuitenkaan ole ollut olemassa kuin murto-osan tästä ajasta, eikä kukaan tutkija näytä vielä ennättäneen selvittää lierokysymystä kunnolla.
Lieroilla on kyllä hermonpäitä, jotka ilmoittavat sen aivoille vahingoittumisesta ja saavat eläimen kiemurtelemaan raivokkaasti, kuten kaikki mato-onkijat hyvin tietävät. Niiltä on myös löydetty kemiallisia yhdisteitä, jotka muistuttavat ihmisen kipua ja mielialaa sääteleviä endorfiineja ja opioideja.
Niin kauan kuin toisin ei todisteta, nostelen sateen jälkeen lierot asfaltilta tienpientareelle. Varmuuden vuoksi, jos ne vaikka ovatkin kauhuissaan.
Maija Karala