Kiistelyä hietasisiliskosta

0
Hietasisilisko on lounaissuomalainen harvinaisuus. Sen tunnistaa jämäkästä olemuksesta ja kylkien silmätäplistä.

Viime vuosina Lounais-Suomesta on löytynyt yllättäviä uusia eläin- ja kasvilajeja: muiden muassa misteleitä, aurinkoahvenia, hietasisiliskoja ja vihersammakoita.

Osa on selvästi ihmisten mukana kulkeutuneita, mutta toisten tilanne on epäselvä. Esimerkiksi hietasisilisko löydettiin ensi kertaa Turun seudulta vuonna 2014. Se on virallisesti Suomen kansallisella haitallisten vieraslajien listalla. Tänä syksynä Suomen herpetologinen yhdistys on kuitenkin perustanut Hietasisiliskotyöryhmän, joka on eri mieltä.

Hietasisilisko on jykevärakenteisempi kuin siro tavallinen sisilisko ja sen kyljillä on yleensä riveittäin keskeltä vaaleita silmätäpliä. Lisääntymisaikaan keväällä ja alkukesällä koirasliskojen naamat ja kyljet muuttuvat heleän kirkkaanvihreiksi.

Vihreää hääpukua lukuun ottamatta hietasisilisko on kuitenkin siinä määrin sisiliskon näköinen, että se jää helposti tunnistamatta. Asiaa ei auta, että se elää nimensä mukaisesti hiekkaisilla ja paahteisilla paikoilla, missä ihmisiä ei juuri liiku sienestämässä tai marjastamassa.

Ensimmäisen hietasisiliskolöydön jälkeen lounaissuomalaiset matelijaharrastajat ja -tutkijat alkoivat kuitenkin järjestelmällisesti tutkia sopivia paikkoja. Yllättäen populaatioita löytyi vuosi vuodelta lisää, ripoteltuna toistasataa kilometriä pitkälle kaistaleelle rannikkoseutua.

Hietasisilisko on hidas leviämään, ja sille sopiva elinympäristö on hajanaisina laikkuina siellä täällä. Toimikunnan mukaan nykyisten todisteiden valossa näyttää epätodennäköiseltä, että ihmiset olisivat äskettäin tuoneet lajin Suomeen. Se olisi täytynyt tuoda erikseen lukuisiin eri paikkoihin, eikä ole uskottavaa selitystä, kuinka se olisi tapahtunut.

Museokokoelmista ja vanhoista arkistoista löytyy viitteitä, että hietasisilisko on ollut maisemissa hyvän aikaa. Turun eläinmuseon kokoelmissa on vuonna 1953 kerätty hietasisilisko, ja laji mainitaan esimerkiksi pappi G. I. Lindströmin kuvauksessa Euran pitäjän luonnosta vuodelta 1850.

Näyttääkin siltä, että hietasisilisko on saattanut elää rannikolla kaikessa hiljaisuudessa jo satoja tai tuhansia vuosia. Ainakin se on mahdollisuus, joka pitäisi selvittää perin pohjin ennen lajin leimaamista haitalliseksi vieraslajiksi, toimikunta vaatii.

Tulevina vuosina saadaan varmasti lisää mielipiteitä puoleen ja toiseen siitä, pitäisikö tätä pientä matelijaa suojella vai torjua.

Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here