Suomalaiset siviilikriisinhallinnan asiantuntijat maailmalle lähettävän Kriisinhallintakeskuksen eli CMC:n johtajana vuodesta 2018 lähtien toiminut Kirsi Henriksson sanoo viettäneensä hyvän ja onnellisen lapsuuden Pietolan maisemissa Uudessakaupungissa. Toinen lähtemättömän paikan 53-vuotiaan sydämeen jättänyt paikka on Afrikka – molempiin hän haluaisi vielä jossain vaiheessa palata takaisin.
– Olen viettänyt Afrikassa elämästäni töiden takia yhteensä kuusi vuotta ja sinne lähden varmasti vielä joskus töihin, ilmoittaa Henriksson.
– Kun lähdin vuonna 1986 ylioppilaskirjoitusten jälkeen pois Uudestakaupungista, en olisi voinut kuvitellakaan, että haluaisin joskus palata. Nyt sekin on jo tunnustettava, että olen miettinyt kesämökin hankkimista sieltä päin, hän paljastaa.
Uudessakaupungissa Kirsi Henriksson kävi viimeksi marraskuussa isänsä asioita hoitamassa ja seuraavan kerran auton keula suuntaa kohti Vakka-Suomea jouluna.
– Olen isäni edunvalvoja, mutta se ei ole suinkaan ainoa syy palata Uuteenkaupunkiin. Käyn isän lisäksi katsomassa aina myös autotehtaalla töissä olevaa veljeäni ja joitakin tärkeitä paikkoja ei voi yksinkertaisesti olla näkemättä. Pietolan lisäksi olen ottanut tavakseni käydä suremassa Kalarannan entistä juna-asemaa ja sieltä matka jatkuu yleensä Pakkahuoneen rantaan.
– Ja yleensä käy niin hyvä tuuri, että törmään kaupungilla johonkin vanhaan tuttuun. Meitä oli Pietolassa iso porukka saman ikäisiä lapsia ja muistot sieltä ovat täynnä onnellisia asioita, Henriksson selvittää.
Kirsi Henrikssonin haave oli päästä lukemaan yliopistoon arkeologiaa, mutta kun se ei toteutunut, jatkui matka au pairin töihin Ranskaan. Rakastamaansa ranskan kieltä hän hioi käytännössä perheensä vanhan rouvan, paronittaren kanssa.
Täydellinen ranskan kielen taito auttoi, kun yliopistossa historiaa, ranskaa ja kansainvälistä politiikkaa opiskellut Kirsi Henriksson hakeutui töihin maailmalle. Siinä vaiheessa hän oli ehtinyt jo aloittaa väitöskirjan, jonka otsikko on Ranskan sosialistien Algerian politiikka.
– Väitöskirja on yhä kesken, mutta Algerian historian ja ranskalaisen kulttuurin ymmärtämisestä oli iso hyöty, kun työskentelin sittemmin EU-operaation johtajana Sahelin alueella Nigerissä, miettii Henriksson.
Nigerin lisäksi Irakissa, Libyassa ja Malissa työskennellyt Henriksson kuvaa itseään hyvän tunneälyn omistavaksi ihmiseksi, jolla on ihmisen kosketus ja joka tykkää tehdä töitä kädet savessa. Ne ovat olleet kaikki hyödyllisiä ominaisuuksia varsinkin ranskalaisten kanssa.
– Olen oppinut, että machokulttuuriin tottuneita santarmejakin pitää kohdella ihmisinä. Kun on ylipäätään toiselle ihmiselle ihminen, niin pärjää pitkälle, muun muassa Elisabeth Rehnin esikuvakseen nostava Henriksson naurahtaa.
Suomalaisia on tällä hetkellä kansanvälisen siviilikriisinhallinnan tehtävissä kolmen organisaation eli EU:n, Etyjin ja YK:n tehtävissä yhteensä reilut 120. Naisia heistä on noin 42 prosenttia. Väestömäärään suhteutettuna Suomi on siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden lähettäjänä kärkikolmikossa Ruotsin ja Saksan kanssa.
– Meitä olisi jo nyt maailmalla enemmän, mutta koronavirus on ollut este väkimäärän lisäämiselle. Vuonna 2022 tavoite on rikkoa 150 lähtijän rajan, linjaa Henriksson.
Asko Tanhuanpää
