– Ensimmäisen kerran lähdin toki metsälle lasteni isän kanssa, mutta sen jälkeen minua ovat vieneet mäyräkoirat, selvittää nykyisin ajokokeita järjestävä ja niitä myös tuomaroiva Saramo.
– Koirien kanssa käydään yhdessä muillakin paikkakunnilla ja tutuiksi ovat tulleet myös monet muut seurat varsinkin koirien ympärillä tehdyn yhteistyön merkeissä. Ystäviä metsästys on antanut ympäri maan, Kalannin Erämiehiä edustava Saramo painottaa.
Kun nyt nelikymppinen Titta Saramo hankki ensimmäisen haulikkonsa parikymmentä vuotta sitten, oli vain harva aktiivimetsästäjä nainen. Tänään heidän osuutensa on kovassa nousussa. Saramo uskoo, että aika moni muukin nainen on lähtenyt mukaan koirien kautta.
– Nainen ei ole yhtään sen huonompi metsästäjä kuin mieskään. Jos eroja haluaa hakea, niin ehkä nainen on jopa vähän harkitsevaisempi, vertaa Saramo.
– Siinä mielessä metsästys on upea harrastus, että metsällä ja seuroissa ei eri sukupuolta edustavia erotella, vaan on vain yksi porukka. Ainakaan minua ei ole koskaan kohdeltu huonosti sukupuoleni takia, hän sanoo.
Metsästys sopii Saramon mielestä kenelle tahansa, joka tykkää olla ulkona.
– Sitäkään ei sovi unohtaa, että kysymys on pitkälti myös riistanhoidosta, hän linjaa.
Naisten osuuden nousun näkee varsinkin koulutustilaisuuksissa ja metsästyskorttikokeissa. Titta Saramon mukaan enää ei varmaankaan sellaista tilaisuutta järjestetä, missä ei olisi osallistujina myös naisia.
Itse Saramo metsästää etupäässä riistaa, joka sopii mäyräkoiran ajamaksi. Ensisijaisesti kysymykseen tulevat peura, kauris, jänis, kettu, supi ja mäyrä. Lisäksi hän kertoo käyvänsä kyyhkysjahdissa sekä hanhia ampumassa.
– Hirvistä en ole ollut koskaan oikein innostunut. Paljon niitä metsällä kyllä näkee ja kolmesta koirastani Justiina tykkää niitä myös ajaa. Toinen koirista eli Aamu viihtyy puolestaan luolissa ja kolmas on positiivisella tavalla monipuolinen Hönö.
Tässä vaiheessa ei malta olla kysymättä, mikä on Titta Saramon riistaruoka-
bravuuri. Vastausta hänen ei tarvitse pitkään miettiä.– Meillä tykätään peurasta tai kauriista tehdystä käristyksestä muusin kanssa ja hirviburgerit ovat koko perheen yhteinen juttu, paljastaa Saramo.
Aiemmin snautsereita harrastaneesta Saramosta tuli vannoutunut mäyräkoiraihminen vuonna 2007, kun hän osti Kalannista Ketolan Vilma -nimisen koiran. Sen koommin ei perheessä ole sitten muita koiria ollutkaan kuin karkeakarvaisia mäyriksiä. Kasvattajaksi Saramo ei kuitenkaan itseään kutsu.
– Minä ostan sukulinjoiltaan ja terveydeltään hyvän pennun ja rupean kouluttamaan siitä metsästyskoiraa. Lähtökohtaisesti koirani osallistuvat myös ajokokeisiin, joissa mitataan kykyä ajaa ajoeläintä olosuhteista ja eksytysyrityksistä välittämättä. Käytännössä koira lasketaan metsään, mistä sen pitää löytää itse riista ja ajaa sitä sujuvasti, parhaillaan ylituomarin papereita suorittava Saramo kuvaa.
– Metsästys koirien kanssa on kuitenkin kokonaisvaltainen harrastus, ei tosiaankaan pelkkiä kokeita. Ihan yhtä oleellista koiralle on mahdollisuus päästä mukaan varsinaiseen metsästystapahtumaan, hän korostaa.
Asko Tanhuanpää
